» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on kyse sveitsiläisen tavarantoimittajan ja itävaltalaisen jakelijan välisestä riidasta. Jälleenmyyntisopimuksen ehdoissa luki, että jakelijalla ei ole oikeutta mihinkään korvaukseen sopimuksen irtisanomisen hetkellä. Tavarantoimittaja irtisanoi sopimuksen, mutta jakelija katsoi toiminnan olleen sellaista, että jakelijalle tulisi maksaa hyvitystä sopimuksen rikkomisesta tai sen päättämisen vuoksi. Sopimusehtojen mukaisesti asia käsiteltiin välimiesoikeudessa ja siihen sovellettiin Suomen ja Itävallan lakien säännöksiä. On tavallista, että kansainvälisten yritysten välisiä riitoja ratkotaan välimiesoikeudessa, jota koskevat erilaiset prosessuaaliset säännökset kuin tavallisia kansallisia tuomioistuimia.
Jakelija vaati, että hyvityksen kieltävä sopimuskohta mitätöitäisiin ja että tavarantoimittaja tuomittaisiin maksamaan sille hyvitystä. Perusteina oli, että sopimuksen hyvitykset kieltävä kohta ei täyttänyt Itävallan ja Suomen lakien asettamia vaatimuksia ja että jakelija oli toimittajaa heikommassa asemassa sopijapuolena. Jakelija toi esille, että se oli kasvattanut sopimuksen voimassaoloaikana toimittajan markkina-asemaa ja tuottanut tälle huomattavaa hyötyä. Sopimuksen loppuvaiheessa tavarantoimittajalla alkoi kuitenkin olla toimitusvaikeuksia, mistä aiheutui jakelijalle haittaa. Tavarantoimittajan irtisanottua sopimuksen jakelija menetti hankkimansa uudet asiakkaat ja niiden tuoman tuottomahdollisuuden. Toimittaja sai silti hyötyä jakelijan kustannuksella, mistä syystä jakelijalle tulisi maksaa hyvitystä.
Välimiesoikeus katsoi, että jakelija oli oikeutettu hyvitykseen, mutta perusti tuomionsa eri lainkohtaan kuin jakelija oli kanteessaan esittänyt. Välimiesoikeuden mielestä sopimuksen riidanalainen kohta ei ollut pätemätön, mutta sitä piti kohtuullistaa, jotta lopputulos ei muodostuisi jakelijan kannalta kohtuuttomaksi. Toimittaja velvoitettiin maksamaan jakelijalle korvauksia.
Tavarantoimittaja valitti käräjäoikeuteen, joka katsoi kanteen mukaisesti, että välitystuomioistuin oli ylittänyt toimivaltansa ja että tavarantoimittaja ei ollut saanut tarpeellista tilaisuutta asiansa ajamiseen. Käräjäoikeus kumosi välitystuomion. Hovioikeus oli samaa mieltä ja pysytti käräjäoikeuden tuomion.
Korkein oikeus oli eri mieltä alempien oikeusasteiden kanssa. Välimiehet eivät olleet ylittäneet toimivaltaansa. Jakelija oli vaatinut sopimuskohdan mitätöintiä ja rahallista hyvitystä menetetyistä tuloista. Välimiestuomioistuin oli kohtuullistanut sopimusta ja katsonut kohtuullistamissäännösten perusteella, että jakelijalla oli oikeus korvaukseen. Tuomiota ei perustettu seikkaan, johon jakelija ei olisi vedonnut. Välimiehet eivät ole sidottuja asianosaisten esittämiin oikeudellisiin näkökohtiin, ja tuomion perusteena voitiin käyttää eri lainkohtaa kuin mihin jakelija oli vedonnut. Tavarantoimittajalla oli ollut tilaisuus vastata jakelijan esittämiin seikkoihin, joihin tuomio on perustunut. Korkein oikeus antoi merkitystä myös sille, että välimiesoikeuden päätymistä kyseiseen kompromissiratkaisuun saattoi pitää odotettuna. Sopimusehtoa ei mitätöity, mutta sitä kohtuullistettiin. Tavarantoimittaja määrättiin korvaamaan jakelijan tulonmenetyksiä, jotka johtuivat toimittajan omasta toiminnasta.
Välimiesmenettely on asianmukainen keino saada yritysten väliset riidat ratkaistua. Korkeimman oikeuden ratkaisu osoittaa, että välimiestuomioistuimista löytyy monipuolista oikeudellista ajattelua, jonka ansiosta asianosaiset voivat päästä oikeuksiinsa.
Selaa lakitietoa