» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2008:88 oli kyse siitä, olivatko työsopimusten irtisanomiset laittomia, kun kunnallisen päiväkotitoiminnan palveluntuottaja vaihtui toiseen. Kunta oli kilpailuttanut päiväkotipalveluiden tuottajan, ja tarjouskilpailun seurauksena vaihtoi palveluntuottajaa. Palveluntuottaja X irtisanoi kahden työntekijänsä, A:n ja B:n työsopimukset sillä perusteella, että hänen toimintansa päättyi 31.7.2003. B oli tällöin hoitovapaalla, ja X irtisanoi hänen sopimuksensa vasta 17.2.2004. A:n työsopimus oli irtisanottu 30.5.2003.
A ja B katsoivat, että palveluntuottajan vaihtumisessa oli kyse liikkeen luovutuksesta, ja irtisanomiset olivat sen vuoksi laittomia. Turunseudun käräjäoikeuden mielestä kyseessä ei ollut liikkeenluovutusdirektiivin tarkoittaman liikkeen luovutus. Liiketoimintakokonaisuutta ei ollut luovutettu X:ltä uudelle palveluntuottajalle Y:lle. Minkäänlaista irtainta omaisuutta tai kalustoa ei ollut siirtynyt Y:lle. Päiväkotitoiminta oli jatkunut samankaltaisena, vaikka ei täysin samanlaisena, mutta toiminta tapahtui kunnan omistamassa rakennuksessa, jossa oli kunnan omistama kalustus. Kunta ei myöskään ollut edellyttänyt X:n palveluksessa olleiden työntekijöiden palkkaamista. Y ei ollut vastuussa irtisanotuista työntekijöistä, ja X:llä oli oikeus irtisanomiseen liiketoiminnan päättymisen vuoksi.
Turun hovioikeuden mukaan kyseessä oli liikkeen luovutus. Hovioikeuden kannan mukaan päiväkotitoiminnan tärkein osa muodostuu työntekijöistä ja asiakkaista. Päiväkotitoimintaa jatkettiin keskeytyksettä, sillä X:n sopimus kunnan kanssa päättyi 31.7.2003 ja Y:n toiminta alkoi 1.8.2003. Y oli palkannut suurimman osan X:n entisistä työntekijöistä. Hovioikeus katsoi, että toiminnan lopettanut ja liikkeen luovuttanut X oli irtisanonut työsopimukset ilman laillista perustetta. Irtisanotuista toinen oli raskaana toinen hoitovapaalla. X tuomittiin maksamaan korvauksia irtisanotuille työntekijöille.
Korkein oikeus oli liikkeen luovutuksesta samaa mieltä hovioikeuden kanssa, mutta eri mieltä irtisanomisten laillisuudesta. X:llä oli ollut laillinen peruste irtisanoa raskaana olevan A:n työsopimus, koska hänen liiketoimintansa päättyi. Liikkeen luovutus toteutui vasta siinä vaiheessa, kun uusi palveluntuottaja palkkasi neljä kuudesta edellisen palveluntuottajan työntekijästä. A on esittänyt korvausvaatimuksen vasta siinä vaiheessa, kun uusi palveluntuottaja ei ollut jatkanut hänen työsopimustaan. Hoitovapaalla olleen B:n työsopimusta ei ollut irtisanottu liikkeen luovutushetkellä. Irtisanomisen oli myöhemmin tehnyt edellinen palveluntuottaja X, joka ei kuitenkaan ollut enää työnantajan asemassa. Irtisanominen oli siis merkityksetön.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kunnan tekemät sopimukset yksityisten palveluntuottajien kanssa voidaan katsoa liikkeen luovutukseksi. Kynnys tähän on matala, mutta kokonaisarvio tilanteesta ratkaisee. Työoikeuden perusperiaatteena on, että raskaana olevat ja perhevapailla olevat työntekijät ovat erityisen irtisanomissuojan kohteena. Näihin seikkoihin ei kuitenkaan vedottu irtisanomiskanteessa. Myös niillä olisi voinut olla merkitystä ratkaisun kannalta, mutta nyt punnittavaksi tulivat ainoastaan liikkeen luovutukseen liittyvät irtisanomisten oikeellisuudet.
Selaa lakitietoa