» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Alankomaalaisen emoyhtiön suomalaisella tytäryhtiöllä oli tuotantolaitos Suomessa. Samalla konsernilla oli vastaavat tuotantolaitokset myös Saksassa. Yhtiössä haluttiin keskittää toimintoja ja tähän liittyen lopettaa Suomessa sijaitseva tuotantolaitos ja siirtää sen pääasialliset toiminnot osaksi saksalaisia sisaryhtiöitä. Suomalaisessa tytäryhtiössä käytiin kuusiviikkoiset yhteistoimintaneuvottelut (yt-neuvottelut) ajalla 20.12.1999 - 31.1.2000. Yt-neuvottelujen jälkeen yhtiöstä irtisanottiin 450 työntekijää, ja sen palvelukseen jäi noin 40 työntekijää.
Ratkaisussa on kyse siitä, oliko työnantaja laiminlyönyt lainmukaisen neuvotteluvelvoitteensa. Yt-neuvottelut olivat kestäneet lain vaatimat kuusi viikkoa, mutta kantajien mielestä päätös tuotantolaitoksen lopettamisesta oli tehty jo ennen neuvottelujen aloittamista, mikä ei täytä lain vaatimuksia. Lain mukaan yt-neuvottelut on käytävä ennen tämänkaltaista päätöksentekoa.
Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat sitä mieltä, että työnantaja oli täyttänyt neuvotteluvelvollisuutensa. Käräjäoikeus katsoi, että lopullinen päätös Suomessa sijaitsevan tuotantolaitoksen lopettamisesta oli tehty vasta yt-neuvottelujen jälkeen. Emoyhtiön johto oli 7.12.1999 pitänyt puhelinkokouksen, josta ei ollut pöytäkirjaa. Emoyhtiön hallituksen kokous oli pidetty 14.12.1999, eikä tämän kokouksen pöytäkirjassa ollut täsmällistä tuotantolaitoksen lopettamista koskevaa päätöstä. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen, mutta katsoi perusteluissaan, että ainoastaan työnantajan asemassa olleen tytäryhtiön päätökset olivat lain kannalta merkityksellisiä. Hovioikeuden mukaan emoyhtiössä tehdyt päätökset eivät olleet sellaisia henkilöstön asemaan vaikuttavia ja laissa tarkoitettuja ratkaisuja, joita ennen olisi pitänyt käydä yt-neuvottelut.
Korkein oikeus pyysi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta (EYT) ennakkoratkaisua joukkovähentämisdirektiivin tulkinnasta. Ennakkoratkaisun ja oman oikeudellisen arviointinsa perusteella korkein oikeus päätyi äänestyksen jälkeen siihen lopputulokseen, että yhtiö oli rikkonut neuvotteluvelvoitettaan. Ensinnäkin korkein oikeus katsoi, että emoyhtiön päätöksellä oli vaikutusta tytäryhtiössä käytäviin yt-neuvotteluihin. Toiseksi se katsoi esitetyn näytön perusteella, että emoyhtiössä 7.12. ja 14.12.1999 käyty päätöksentekoprosessi sisälsi lopullisen päätöksen siitä, että tuotantolaitoksen toiminta Suomessa lopetetaan. Yt-neuvottelut olisi pitänyt käydä ennen tätä päätöstä, ei vasta sen jälkeen. Tytäryhtiö tuomittiin maksamaan kannetta ajaneille ammattiliitoille yli kahden miljoonan euron hyvitykset.
Tapauksessa herättää huomiota se, miten ulkomaisen emoyhtiön päätöksenteolla oli ratkaiseva merkitys suomalaisen tytäryhtiön vastuuseen. Olisiko tytäryhtiöllä ollut mahdollisuutta toimia toisin? Tähän kysymykseen tapaus ei anna suoraa vastausta. Tytäryhtiö oli se taho, joka työnantajana kantoi seuraukset emoyhtiön toiminnasta. Sillä lienee kuitenkin mahdollisuus saada emoyhtiö maksamaan hyvitykset tai ainakin osa niistä. Tapauksen poikkeuksellisen pitkä käsittelyaika nosti hyvitysten määrää vielä huomattavasti, sillä hyvityksille tuli maksaa korkolain mukainen korko 15.5.2001 lukien. Korkeimman oikeuden ratkaisu annettiin vuonna 2010. Näin pitkä käsittelyaika ei muutenkaan ole enää inhimillisten käsittelyaikojen rajoissa. Osaltaan käsittely pitkittyi EYT:ltä pyydetyn ennakkoratkaisun vuoksi, mutta kymmenen vuoden käsittelyaikaa voi siitä huolimatta pitää kohtuuttomana. Kantajina olivat työntekijöiden puolesta ammattiliitot, joten työntekijöillä ei käytännössä ollut taloudellista riskiä oikeudenkäynneistä.
Selaa lakitietoa