» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisu KKO:2013:54 koski tuomion purkamista riita-asiassa sekä vakuutuksesta korvattavaa vahinkoa. Tapauksessa N:lle oli aiheutunut liikenneonnettomuudessa kaula- ja lannerangan retkahdusvammat, jonka vuoksi hän oli ajanut vakuutusyhtiötä vastaan kannetta vaatien yhtiön velvoittamista liikennevakuutuksen perusteella suorittamaan korvausta ansionmenetyksestä sekä hoitokustannuksista. N:n vakuutusyhtiötä vastaan ajama kanne oli hylätty pääosin lainvoimaisella tuomiolla. Tämän jälkeen N oli hakenut tuomion purkamista sillä perusteella, että tuomion lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen saadun lääketieteellisen selvityksen mukaan hänelle oli aiheutunut samaisessa liikenneonnettomuudessa myös aivovamma. N:n mukaan aivovammasta oli aiheutunut hänelle työkyvyttömyys ja hoidon tarve myös sinä aikana, jota koskevalta osalta hänen korvausvaatimus oli hylätty aikaisemmin annetulla tuomiolla. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut toiseen lopputulokseen. Saman pykälän 2 momentin mukaan tuomiota älköön purettako 1 momentin 3 kohdassa mainitusta syytä, ellei asianosainen saata todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota puheena olevaan seikkaan tai todisteeseen siinä oikeudessa, joka tuomion on antanut, tai hakemalla muutosta tuomioon taikka että hän muutoin on pätevästä syystä ollut siihen vetoamatta. Korkein oikeus totesi, että hakemuksen kohteena olevassa hovioikeuden ratkaisussa oli ratkaistu lainvoimaisesti kysymys N:n oikeudesta korvauksiin liikenneonnettomuuden hänelle aiheuttamien kaula- ja lannerangan vammojen perusteella. Hovioikeuden tuomiolla oli hylätty N:n esittämät korvausvaatimukset oikeusvoimaisesti aikaisemmassa kanteessa vedottuun perusteeseen nähden, eikä oikeudenkäynnissä ole käsitelty silloin kysymystä aivovammasta ja aivovamman syy-yhteydestä N:lle aiheutuneeseen liikenneonnettomuuteen, eikä myöskään kysymystä N:n oikeudesta korvaukseen tällä perusteella. Korkein oikeus katsoi tuomion oikeusvoiman koskevan pääsääntöisesti ainoastaan perusteita, joihin asiassa on vedottu. Korkeimman oikeuden mukaan tuomio, jolla kanne on hylätty, ei estä samaa oikeusseuraamusta tarkoittavan uuden kanteen nostamista uusien seikkojen perusteella, joihin ei ole voitu vedota aikaisemmassa oikeudenkäynnissä. Korkein oikeus on viitannut perusteluissaan myös vahingonkorvauslain 5 luvun 8 §:n esitöihin (HE 167/2003 vp s. 66), joissa on todettu, että kyseinen lainkohta ei koskisi uuden korvausvaatimuksen esittämistä, mikäli kyseessä on sellainen vahinko, josta ei ole ollut lainkaan kysymys aikaisemmassa oikeudenkäynnissä. Lisäksi ratkaisussa KKO 1998:108 on katsottu vahingon kärsineellä olleen oikeus uuden korvausvaatimuksen esittämiseen kivusta ja särystä, koska hänelle aiheutunut vamma oli osoittautunut myöhemmin hyvin vaikeaksi sekä vammasta aiheutunut kipu ja särky pysyväksi, jolloin uuden korvausvaatimuksen perusteiden katsottiin olevan uusia aikaisemmassa oikeudenkäynnissä esitettyihin vaatimuksen perusteisiin nähden. Korkein oikeus katsoi, että siltä osin kuin N:n kanne oli purkuvaatimuksen kohteena olleella hovioikeuden tuomiolla hylätty, tuomion oikeusvoima koski vain sitä perustetta, johon N oli kanteensa tueksi vedonnut hovioikeudessa. N oli esittänyt tuolloin kanteen perusteeksi kaula- ja lannerangan retkahdusvammat. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeuden ratkaisu ei sen vuoksi estänyt N:ää saattamaan Pohjola Vakuutus Oy:tä vastaan uutta kannetta, jossa hän vaati korvauksia 5.9.2003 sattuneesta liikenneonnettomuuden aiheuttamasta aivovammasta, koska uusi kanne ei tällöin tarkoittanut samaa asiaa kuin mitä hovioikeuden tuomiolla oli ratkaistu. Edellä mainittujen perusteiden johdosta korkein oikeus jätti purkuhakemuksen tutkimatta katsoen, että N:llä ei ole oikeudellista tarvetta hakemuksessa tarkoitetun hovioikeuden tuomion purkamiseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa