» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys siitä, oliko testamentin tekijään kohdistettu perintökaaren 13 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitettua taivuttelua ja oliko testamentti julistettava pätemättömäksi.
Asiassa esitettiin näyttöä, että testamentintekijän ymmärtämättömyyttä ja tahdonheikkoutta, sekä myös riippuvaisuutta oli käytetty hyväksi. Käräjäoikeus katsoi tapauksessa, että testamentti ei ollut pätevä.
Hovioikeus totesi, että perintökaaren 13 luvun 1 §:n 4 kohdan mukaan testamentti voidaan moitteen johdosta julistaa pätemättömäksi, jos testamentin tekijä on taivutettu tekemään testamentti käyttämällä väärin hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa. Hovioikeus kuitenkin totesi, että varsinaisesta testamentin tekotilanteesta esitetystä näytöstä ei ilmennyt, että testamentintekijä olisi taivuteltu testamentin tekemiseen. Vaikka testamentintekijä oli tapauksessa asunut yli kuuden vuoden ajan A:n ja B:n luona ja ollut riippuvainen näiden hoidosta, ne eivät kuitenkaan riittäneet näytöksi siitä, että taivuttamista oli myös todellisuudessa tapahtunut A:n ja B:n osalta. Näin ollen hovioikeus hylkäsi kanteen.
Myös korkein oikeus totesi, että näyttövelvollisuus testamentin moiteperusteen olemassaolosta on testamenttia moittivalla. Mitään välitöntä näyttöä kanteen perusteena olevasta testamentintekijän taivuttelusta ei oltu kuitenkaan esitetty. Korkein oikeus katsoi näin ollen, että näytön puutteen vuoksi testamentintekijää ei oltu taivutettu tekemään testamenttia käyttämällä hyväksi hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan ja riippuvaista asemaansa.
Selaa lakitietoa