» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa aviopuolisot T ja E olivat tehneet keskinäisen testamentin, jonka mukaan ensiksi kuolleen puolison perii eloonjäänyt puoliso ja eloonjääneen puolison jälkeen omaisuus on menevä E:n lapsenlapselle S:lle. T:n kuoltua lapsettomana, annettiin testamentti tiedoksi T:n toissijaisille perijöille. Osa heistä nosti moitekanteen testamenttia vedoten sen olevan pätemätön, koska T on ollut kykenemätön sen tekemään. E vastusti kannetta perusteettomana ja vaati sen tutkimatta jättämistä. E vetosi myös siihen, että toissijaisilla perillisillä ei ole oikeussuojan tarvetta, koska joka tapauksessa leski E olisi perinyt kaiken ja siihen, että moitetta ei oltu nostetta testamentin toissijaistasaajaa S:ää vastaan.
Käräjäoikeuden mielestä toissijaisille perillisillä oli oikeussuojan tarve, jonka takia väite testamentin pätemättömyydestä tutkittiin. Käräjäoikeus totesi todistelun perusteella, että T:n sieluntoiminnan häiriö on vaikuttanut testamentin tekemiseen ja viittasi päätöksessään perintökaaren 13 luvun 1§:n 3 kohtaan. Sen mukaan ”testamentti voidaan moitteen johdosta julistaa pätemättömäksi, jos testamentin tekemiseen on vaikuttanut mielisairaus, tylsämielisyys tai testamentin tekijän muu sieluntoiminnanhäiriö”. Testamentti todettiin siis pätemättömäksi.
E valitti hovioikeuteen vedoten samoihin asioihin, kuin käräjäoikeuteen antamassaan vastauksessa. Hovioikeus totesi, että toissijaisille perillisillä on oikeus moittia testamenttia perintökaaren 14 luvun 5 §:n nojalla, koska testamentti koski välittömästi heidän oikeuttaan periä: ilman testamenttia he olisivat nimittäin perineet T:n omaisuuden toissijaisina perillisinä. Hovioikeudessa käsiteltiin myös sitä, miten tuomio vaikuttaa S:ään, koska häntä ei ole haastettu. Hovioikeus lausui, että moitekanteen hyväksymisen johdosta testamentti pystytään julistamaan pätemättömäksi ainoastaan kantajien ja vastaajaksi haastetun välisessä suhteessa. Muiden perillisten ja testamentin saajien osalta testamentti jää voimaan tuomiosta huolimatta. Tuomio ei siis vaikuttanut S:n perintöoikeuteen testamentin nojalla. Hovioikeus päätti hylätä E:n valituksen enemmälti osin, mutta muutti kuitenkin käräjäoikeuden tuomiota julistamalla T:n testamentin pätemättömäksi siltä osin, kun se kantajien ja E:n välisessä suhteessa loukkaa toissijaisten perillisten oikeutta saada T:n jäämistöstä lakimääräisiä perintöosuuksiaan.
E sai valitusluvan korkeimpaan oikeuteen, jossa hän vaati, että alempien oikeuksien tuomiot kumotaan ja kanne jätetään tutkimatta. Toissijaiset perilliset vaativat valituksen hylkäämistä yhteisessä vastauksessaan.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota. Se perusteli sen sillä, että toissijaisilla perillisillä on ollut oikeussuojan tarve nostaa testamentin moite. E ei enää korkeimmassa oikeudessa vedonnut siihen, että T ei olisi oikeustoimikelpoinen tehdessään testamenttia. Hänen valituksensa perustui siihen, että hänen mielestään koko kanne olisi pitänyt jättää tutkimatta. Korkein oikeus totesi, että vaikka E:n oikeus testamenttiin julistettiin pätemättömäksi, ei se vaikuta toissijaisten perillisten perintöoikeuteen: omaisuus menee kuitenkin toissijaiselle testamentin saajalle S:lle. E:n testamenttioikeuden kumoamisesta kuitenkin on hyötyä, jos S kuoleekin ennen E:tä, jolloin toissijaiset perilliset ovat oikeutettuja tähän perintöön.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa