» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse yhtäältä siitä, kuuluiko sana turvaura Turvaura Oy:n tavaramerkin tuoman suojan piiriin ja toisaalta siitä, oliko Suomen Autokatsastus Oy loukannut mainittua tavaramerkkisuojaa ja/tai toiminimeä Turvaura käyttämällä kyseistä sanaa markkinoinnissaan. Olennaiseksi kysymykseksi asiassa nousi täten se, oliko turvaura tulkittava yleiskielen sanaksi.
Tapauksessa Turvaura Oy esitti, että nimitys Turvaura oli yleisesti yhdistetty keksijä P:n perheen omistamaan Turvaura Oy:n valmistamaan ja markkinoimaan tuulilasien pyyhkijöiden puhdistukseen liittyvään tuotteeseen. Turvaura Oy totesi, että kuluttaja, joka ei ollut koskaan kuullut tuulilasiin hiottavista urista, ei voinut päätellä sanasta turvaura tuotteen käyttötarkoitusta. Turvaura Oy vetosi lisäksi siihen, että patentti- ja rekisterihallitus oli merkinnyt nimityksen rekisteriin vakiinnuttamisen perusteella ja ilman erottamislausumaa. Tällöin Turvaura olisi Turvaura Oy:n mukaan ollut sellaisenaankin rekisteröitävissä sanamerkkinä. Suomen Autokatsastus Oy:n mukaan sana turvaura oli yleiskielen sana, jota ei oltu eikä olisi edes voitu rekisteröidä. Sana turvaura ei ollut Turvaura Oy:n rekisteröity tavaramerkki, vaan Turvaura Oy oli rekisteröinyt tavaramerkin, jonka yhden osan muodosti sana turvaura. Näin ollen tavaramerkkioikeus ulottui Suomen Autokatsastus Oy:n mukaan vain koko merkkiin, ei sen yksittäisiin osiin.
Käräjäoikeuden esittämän selvityksen perusteella se totesi, että turvaura-sana oli 1980-luvulla muuttunut yleiskielen sanaksi. Tämän vuoksi tavaramerkissä oleva yksittäinen sana turvaura ei nauttinut tavaramerkkilain 4 §:n tarkoittamaa suojaa, vaan suojaa sai tavaramerkin kuvion ja sanojen kokonaisuus. Näin ollen käräjäoikeus totesi, että puuttuvan erottamiskyvyn vuoksi turvaura-sana oli ilman tavaramerkkilain 15 §:n 2 momentin tarkoittamaa erottamislausumaakin tavaramerkkilain 15 §:n 1 momentin nojalla vapaasti käytettävissä. Täten Suomen Autokatsastus Oy ei ollut menettelyllään loukannut Turvaura Oy:n tavaramerkkiä, eikä myöskään Turvaura Oy:n toiminimeä. Näin ollen sana turvaura ei käräjäoikeuden tulkinnan mukaan kuulunut tavaramerkin tuoman suojan piiriin. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota pääasian osalta.
Myöskään korkein oikeus ei muuttanut käräjäoikeuden antamaan alkuperäistä tuomiota pääasian osalta. Korkein oikeus pysytti kannan siitä, että turvaura-sana oli muuttunut yleiskielen sanaksi 1980-luvulla, eikä sillä, että Turvaura Oy oli puuttunut aktiivisesti sanan käyttöön lehdistössä ja sanakirjassa ollut asiaa muuttavaa merkitystä. Korkein oikeus hylkäsi myöskin Turvaura Oy:n vakiinnuttamiseen liittyneet vaatimukset perusteettomina.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa