» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa vankilassa vankina ollut A oli ollut ruokatuntinsa jälkeen matkalla vankilan sitomoon, jossa hän oli työskennellyt vankeutensa aikana. Matkalla hän kuitenkin liukastui vankilan alueella olleeseen jäiseen alueeseen ja loukkasi olkapäänsä kaatuessaan. Tämän seurauksena A haki tapahtuneesta korvausta työtapaturman perusteella. Tapauksessa tuli näin ollen juridisesti arvioitavaksi, oliko tapaturma sattunut sellaisissa olosuhteissa, että se olisi ollut mahdollista korvata työtapaturmana.
Eräisiin rangaistus-, huolto- ja hoitolaitoksiin otettujen henkilöiden tapaturmakorvauksesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan, jos rangaistusvanki on saanut tapaturman aiheuttaman ruumiinvamman tai ammattitautilaissa tarkoitetun ammattitaudin viranomaisen johdon ja valvonnan alaisessa työssä, on hänelle ja hänen omaisilleen suoritettava, mikäli tässä laissa ei toisin säädetä, korvausta sen mukaan, kuin työtapaturman korvaamisesta säädetään.
Valtiokonttori hylkäsi A:n hakemuksen korvauksen suorittamisesta työtapaturman perusteella. Valtiokonttori perusteli päätöstään sillä, ettei tapaturma ollut sattunut edellä mainitun säännöksen mukaisessa viranomaisen johdon ja valvonnan alaisessa työssä. A valitti päätöksestä tapaturmalautakuntaan, joka kuitenkin päätyi hylkäämään hänen valituksensa. Tapaturmalautakunnan mukaan A:n tapaturma oli sattunut matkalla edellä mainitun säännöksen mukaiseen viranomaisen johdon ja valvonnan alaiseen työhön eikä niinkään tässä työssä. A haki tämän jälkeen muutosta vakuutusoikeudesta, joka ei kuitenkaan päätynyt muuttamaan tapaturmalautakunnan päätöstä asian osalta.
Edellä mainittujen alempien oikeusasteiden tulkintojen pohjalta korkeimman oikeuden harkinta perustui tapauksen osalta lähinnä sen selvittämiseen, oliko A:n tapaturma sattunut eräisiin rangaistus-, huolto- ja hoitolaitoksiin otettujen henkilöiden tapaturmakorvauksesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaisessa viranomaisen johdon ja valvonnan alaisessa työssä. Korkein oikeus otti tältä osin huomioon edellä mainitun lain säätämisen aikaan voimassa olleen työntekijäin tapaturmavakuutuslain säännökset ja asiaa koskeneen lainvalmisteluaineiston. Korkein oikeus tuli tässä arvioinnissaan siihen tulokseen, että lainsäädäntöä tapauksessa käsillä olleen tapauksen kaltaisissa tilanteissa oli tiukennettu, kun verrattiin kahta edellä mainittua lakia toisiinsa. Tämä oli puolestaan johtanut siihen, että vain työssä aiheutuneet vahingot tulivat korvattaviksi työtapaturmina, kun taas aiemmassa lainsäädännössä oli jätetty sen osalta mahdollisuus myös esimerkiksi työmatkalla sattuneen tapaturman korvaamiseen työtapaturmana.
Näin ollen korkein oikeus tuli siihen lopputulokseen, että kun A:n tapaturma oli sattunut matkalla työhön eikä näin ollen eräisiin rangaistus-, huolto- ja hoitolaitoksiin otettujen henkilöiden tapaturmakorvauksesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaisessa viranomaisen johdon ja valvonnan alaisessa työssä, kyseessä ei ollut mainitussa säännöksessä tarkoitettu työtapaturma. Tällä perusteella korkein oikeus ei myöskään muuttanut vakuutusoikeuden päätöksen lopputulosta asiassa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa