» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli joutunut 18.10.2006 työtapaturmaan, jossa jännitystilasta vapautunut vesiputki iskeytyi voimakkaasti hänen kasvoihinsa. Vakuutusyhtiö suorittu hänelle niskalihasten venähdysvammasta sekä poskiluun murtumisesta korvauksia tapaturmavakuutuslain mukaan 31.3.2007asti. 31.3.2007 jälkeen A kärsi masennuksesta, niskavaivoista sekä muista oireista. Vakuutusyhtiö kuitenkin 8.5.2007 epäsi A:lta tapaturmavakuutuslain mukaiset korvaukset 31.3.2007 jälkeen. Vakuutusyhtiö totesi, että työkyvyttömyys on johtunut tällöin A:lla todetusta kaularangan nikamavälilevyrappeumasta.
A valitti asiassa tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan, mutta se hylkäsi A:n valituksen 7.2.2008. Lautakunta katsoi työkyvyttömyyden sekä sairaanhoitokulujen johtuneen 31.3.2007 jälkeen kaularangan rappeumasairaudesta, joka ei ollut tapaturman seurausta eikä tapaturma sitä ollut olennaisesti pahentanutkaan. A haki muutosta vielä vakuutusoikeudesta, joka ei kuitenkaan muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä. Lisäksi vakuutusoikeus totesi, että lääkärissä käynnistä 18.10.2006 sekä tapaturmailmoituksessa kirjatuista johtopäätöksistä ei löytynyt tukea, että A:lle olisi tapahtunut jotain niskan retkahdusvammaa tai muuta sairautta tai vammaa, joka selittäisi hänen pitkäaikaiset oireensa. A:n mainitsema psyykkinen oireilu ei ole syy-yhteydessä hänelle sattuneeseen 18.10.2006 tapaturmaan.
A sai valitusluvan korkeimpaan oikeuteen. Valituksessaan A vaati vakuutusoikeuden päätöksen kumoamista sekä vakuutusyhtiön velvoittamista maksamaan hänelle tapaturmavakuutuslain mukaiset korvaukset 31.3.2007 jälkeenkin. Valvira antoi siltä pyydetyt lausunnot sekä lisälausunnon. Vakuutusyhtiö vastasi A:n muutoksenhakuun ja antoi lausumansa edellä mainitun johdosta. A lisäksi antoi lausumansa Valviran lausunnosta.
Korkeimmassa oikeudessa kysymyksenä oli, oliko A:lle tapahtunut niskan retkahdusvamma 18.10.2006 tapaturmassa ja onko 31.3.2007 jälkeen hänellä esiintyneet niskavaivat sekä masennus ja muut oireet syy-yhteydessä tapaturmavakuutuslain mukaisesti edellä mainittuun tapaturmaan.
Vakuutuslääketieteellisissä arvioissa lääkäri oli sanonut, että A:lle on aiheutunut piiskaniskuvamma 18.10.2006. Tapaturman jälkeen syntynyt masennus katsotaan olevan yhteydessä hänen terveydentilan muihin tekijöihin sekä elämäntilanteen vaikeutumiseen. Valviran asiantuntija lausui 31.3.2010 päivätyssä lausunnossaan, että A:n nykyiset vaivat sekä työkyvyttömyys ovat hyvin todennäköisesti ainakin joltain osin syy-yhteydessä 18.10.2006 tapahtuneeseen tapaturmaan ja nämä oireet ovat jatkuneet 31.3.2007 jälkeenkin. Oireet sopivat hänen mukaansa hyvin piiskaniskuvammaan ja hän myös totesi, että todennäköisesti A potee niskan kiputilaa ja masennusta, joilla on todennäköisesti ainakin osaksi syy-yhteys tapaturmaan. Sen sijaan hän katsoi, että tapaturma ei ole pahentanut A:n nikamavälisairautta. Valvira totesikin 28.5.2010 lausunnossaan, että 31.3.2007 jälkeen jatkuneet oireet ovat syy-yhteydessä 18.10.2006 sattuneeseen tapaturmaan, mutta oireiden pitkittymiseen ovat myötävaikuttaneet myös aikaisempi päänsärkytaipumus sekä tapaturmasta riippumattomat sairaudet, kuten kaularangan välirappeuma.
Lisälausunnossa korkeimman oikeuden pyynnöstä 17.12.2010 Valvira ilmoitti, että 31.3.2007 jälkeenkin jatkuneet oireet ovat todennäköisesti lääketieteellisessä syy-yhteydessä 18.10.2006 sattuneeseen tapaturmaan. A:lla oli kuitenkin esiintynyt jo ennen tapaturmaa neurologisia oireita ja hänellä oli jo todettu lievä kaularangan rappeuma. Nämä sairaudet eivät ole yhteydessä tapaturmaan. Valvira lausui, että osa masennuksesta on syy-yhteydessä tapaturman tapahtumiin. Valvira kuitenkin totesi, ettei ole mahdollista selvittää potilasasiakirjoihin nojaten, mitkä 31.3.2007 jälkeen tulleista oireista ovat pääasiassa sairausperäisiä.
Vakuutusyhtiö sanoi vastauksissaan sekä lausumissaan, että välittömästi tapaturman jälkeen tehdyt havainnot eivät tue käsitystä, että A:lle olisi tapaturmasta tullut niskan retkahdusvamma taikka muuta vammaa, joka selittäisi pitkittyneet oireet. A:lla ei ollut todettu poikkeavuuksia neurologisissa tutkimuksissa tapaturman jälkeen ja A oli lisäksi jo ennen tapaturmaa kärsinyt päänsärystä. Tapaturman jälkeisissä kaularangan magneettikuvissakaan ei ole todettu vamman jälkeisiä muutoksia. Näin ollen vakuutusyhtiö on katsonut, että oireet ovat tapaturmasta riippumattomia. Kyseessä on sairausperäisiä oireita. Masennuksen osalta vakuutusyhtiö katsoi, ettei se johdu kyseisestä tapaturmasta tai siitä korvattavista tapaturmavammoista.
Korkein oikeus lausui, että tapahtumapäivän hoitotietojen mukaan sekä 20.12.2006 kirjatun tapaturmailmoituksen mukaan A:n kasvoille on osunut tapaturmassa vesiputki. Noin kuukauden päästä 7.11.2006 vastaanottokäynnillä on vasta esitetty, että A olisi putken iskun voimasta lentänyt pitkän matkan maantiellä ja pudonnut takaraivolleen. A:lla itsellään ei ole tästä muistikuvia tajuttomuuden takia, vaan tieto perustuu muiden kertomuksiin tilanteesta. Oikeuskäytännön mukaan, jos sattumistavasta annetut tiedot eivät ole yhdenmukaisia, on ensiksi annettua kuvausta tapahtuneesta pidettävä yleensä uskottavampana. A oli kuitenkin tajuton tapaturman jälkeen, mitä selittää sitä, että tiedot on annettu hyvin ylimalkaisesti alussa. Tosin heti tapaturman jälkeen tehdyissä tutkimuksissa ei ole havaittu ulkoisia merkkejä, että pää olisi iskeytynyt maahan. Korkein oikeus kuitenkin lausui, ettei ilmalennon tapahtumisella tai tapahtumatta jäämisellä ole tässä tilanteessa merkitystä. Korkein oikeus katsoo Valviran 17.12.2010 päivätyn lisälausunnon lääketieteelliset kannanotot huomioon ottaen vamma, jonka korvaamisesta tässä on kyse, on aiheutunut vesiputken iskeytymisestä A:n kasvoihin.
Korkein oikeus totesi, että A:n 30.3.2007 jälkeiset niskavaivat ovat johtuneet 18.10.2006 sattuneesta tapaturmasta. Perusteluissaan se totesi, että A:lla on todettu niskakipua heti tapaturman jälkeen, mitä ei ole ennen ollut A:lla. Aiemmin todettu kaularangan rappeumalöydös on ollut niin lievä, ettei se selitä oireita. Tämän takia siis tapaturmaa pidetään todennäköisimpänä vaivojen aiheuttajana, jollei ole osoitettavissa oireille muuta syytä, jota olisi pidettävä todennäköisempänä selityksenä. Näin ollen A:lla 31.3.2007 jälkeen esiintyneet niskavaivat ovat tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen oikeuttavassa syy-yhteydessä 18.10.2006 tapahtuneeseen tapaturmaan. Muista A:n oireista, kuten päänsärystä, raajojen puutumisesta ja muistihäiriöistä korkein oikeus lausui, ettei voida suoraan sanoa, että ne ovat syy-yhteydessä tapaturmaan, joten niitä ei katsota tapaturman aiheuttamiksi. Masennuksesta korkein oikeus sanoi, että A:lla on esiintynyt terveydellisiä ongelmia jo ennen tapaturmaa eikä voida suoraan katsoa olevan selvää syy-yhteyttä, että masennus johtuisi pelkästään tapaturmasta.
Näin ollen korkein oikeus muutti vakuutusoikeuden päätöstä määräten, että vakuutusyhtiön täytyy maksaa A:lle lain mukainen korvaus 31.3.2007 jälkeenkin aiheutuneista niskavaivoista A:lle sattuneen tapaturman retkahdusvamman takia. Muilta osin korkein oikeus ei muuttanut vakuutusoikeuden päätöstä. Asia palautettiin vakuutusoikeudelle tästä aiheutua toimenpiteitä varten.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa