» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, että määräalan 16.3.1911 päivätyssä kauppakirjassa annettiin kulku- ja venepaikkaoikeus “ostajalle”. Rasitteita ei kuitenkaan oltu määräalan lohkomistoimituksessa merkitty karttaan eikä toimituspöytäkirjaan, mutta maarekisterikirjan rasitteita koskevassa sarakkeessa oli viittaus kauppakirjan kulku- ja venepaikkaoikeutta koskevaan kohtaan. Rasitteista ei ollut merkintää rasitetun tilan muodostamista koskevissa asiakirjoissa. Tilan S omistajat C ja B hakivat yksityistietoimitusta, jossa he pyysivät 16.3.1911 päivättyyn kauppakirjaan perustuvan tie- ja venepaikkaoikeuden määrittämistä A :n omistaman tilan T alueella. Toimitusmiehet päättivät, että tilalla S oli rasiteoikeus T tilan alueella venepaikkaan ja sinne johtavaan tiehen. Tämän johdosta A valitti maaoikeuteen ja vaati toimituksen kumoamista.
Maaoikeus totesi, että palstatilan erottamistoimituksissa oli aiemmin ollut yleistä, että rasitteet olivat jääneet maininnan "rasitteet, katso kauppakirja" varaan ja näitä oli toimituskäytännössä pidetty rasitteen perustamista vastaavina. Maaoikeus viittasi lisäksi korkeimman oikeuden julkaisemattomaan ratkaisuun, jossa korkein oikeus oli katsonut, että tilan X hyväksi oli pidätetty oikeus tiehen tilan Y alueella ja että se seikka, että Y:n tilalla myöhemmin suoritetun lohkomisen kartalle ei ollut merkitty puheena olevaa rasitetietä, ei ollut poistanut X:n tilan hyväksi perustettua rasiteoikeutta ja rasiteoikeus oli siten tullut kuulumaan X:n tilasta osittamistoimitusten kautta muodostetuille tiloille. Maaoikeus ei muuttanut toimitusmiesten päätöstä.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus lausui, että rasitetta koskeva ehto kauppakirjassa 16.3.1911 oli kuvattu tavalla, joka ei riidattomasti osoittanut, oliko rasite tarkoitettu kiinteistö- vai henkilökohtaiseksi. Korkein oikeus jatkoi, että se seikka, että tilasta T 25.2.1922 tehdyn kauppakirjan ehdon mukaan tilan ostanut ja sen sittemmin A:n isälle myynyt henkilö on sitoutunut kunnioittamaan aikaisemmin tilan S omistajalle annettuja tie- ja venevalkamaoikeuksia, viittasi kuitenkin pikemminkin siihen, että 16.3.1911 annetut oikeudet oli tarkoitettu tilakohtaisiksi.
Korkein oikeus totesi, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan 16.3.1911 päivätty kauppakirja on liitetty palstatilan erottamistoimituksen toimitusasiakirjoihin ja maarekisterikirjan rasitteita koskevassa sarakkeessa oli viitattu kauppakirjan tie- ja venepaikkaoikeutta koskevaan ehtoon. Kauppasopimuksessa tarkoitettu rasite oli laadultaan osittamisasetuksen 10 §:n asettamien edellytysten mukainen. Näin ollen se oli toimituksessa voitu hyväksyä kiinteistöä sitovaksi rasitteeksi. Maarekisterikirjan merkintä osoitti rasitteen tulleen toimituksessa hyväksytyksi ja näin ollen perustettu kiinteistöä sitovaksi. Maaoikeuden tuomiota ei tapauksessa muutettu.
Selaa lakitietoa