» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Puolisot A ja B olivat tehneet keskinäisen omistusoikeustestamentin. A:n kuoltua hänen jäämistönsä pääasiallisena omaisuutena oli puolet asunto-osakkeista, joista loput omisti B. Asunto-osakkeet oikeuttivat puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn asunnon hallintaan. B ilmoitti vetoavansa testamenttiin, joka sai lainvoiman, ja lisäksi perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin mukaiseen oikeuteen pitää asunto jakamattomana hallinnassaan. Asiassa oli siis kysymys siitä, voiko leski vedota samanaikaisesti hyväkseen tehtyyn omistusoikeustestamenttiin ja perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin mukaiseen oikeuteensa sellaisessa tilanteessa, jossa hallintaoikeus tulisi koskemaan perillisille nimenomaan lakiosana tulevaa omaisuutta.
Tapauksessa arvioitiin erityisesti kahta pykälää. Ensinnäkin perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin mukaan rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Toiseksi perintökaaren 7 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osalta kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta. Tapauksessa huomionarvioista oli se, että perintökaaren 3 luvun 1 a §:ssä ei ole säännelty kysymystä siitä, voiko eloonjäänyt puoliso saada hyväkseen sekä lainkohdassa tarkoitetun vähimmäissuojan että hänen hyväkseen tehdyn omistusoikeustestamentin oikeudet. Myöskään lain esitöistä ei löytynyt tulkinta-aineistoa.
Korkein oikeus totesi mm. että, jos leski joutuisi tyytymään ainoastaan asumisoikeuteen eikä hänellä olisi oikeutta saattaa testamenttiin perustuvaa oikeutta voimaan, se voisi puolestaan johtaa testamenttausvapauden rajoittamiseen. Toisaalta jos kuolleen puolison jäämistön pääasiallisena varallisuutena olisi ainoastaan puolisoiden yhteinen asunto tai osa siitä, ja jos lesken lakisääteinen hallintaoikeus asuntoon syrjäytyisi hänen vedottuaan hyväkseen tehtyyn omistusoikeustestamenttiin, testamenttiin perustuva oikeus tällöin ei takaisi leskelle samanlaista hallintaoikeuden turvaa kuin lain mukainen oikeus.
Näin ollen korkein oikeus katsoi, että tapauksessa ei ilmennyt perusteita sille, etteikö leskelle voitaisi perinnönjaossa antaa sekä perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettua yhteistä kotia koskevaa lakimääräistä hallintaoikeutta sekä hänelle testamentissa määrättyä samaa asuntoa koskevaa omistusoikeutta.
Selaa lakitietoa