» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:25 oli kysymys vastuusta vapauttavaa seikkaa koskevasta erehdyksestä. A ja B olivat asunnossa tehneet yhdessä ja yksissä tuumin ruumiillista väkivaltaa neljän kuukauden ikäiselleen poikalapselleen C:lle siten, että B oli suorittanut ympärileikkauksen A:n pyynnöstä A:n pidelleessä leikkauksen ajan C:tä jaloista kiinni. Ympärileikkaus oli suoritettu vastoin C:n toisen huoltajan D:n tahtoa. Menettelyn seurauksena C:lle oli aiheutunut kipua sekä pysyvää haittaa. Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä, koska teko oli ollut kokonaisuutena arvioiden törkeä siitä syystä, että kysymyksessä oli ollut puolustuskyvytön lapsi, jolle oli suoritettu vastoin toisen huoltajan tahtoa kirurginen, peruuttamaton toimenpide, josta oli jäänyt pysyvä haitta.
Käräjäoikeus totesi A:n onnistuneesti erehdyttämään B:tä siitä, että toimenpiteelle oli ollut lapsen äidin D:n suostumus. Käräjäoikeuden mukaan B oli tehnyt virheen, kun hän ei ollut varmistanut riittävästi lapsen äidin suostumuksesta, mutta käsillä oli kuitenkin rikoslain 4 luvun 1 §:n mukainen tunnusmerkistöerehdys. Käräjäoikeus totesi, että C:n vaatimus pysyvästä haitasta oli perusteeton ja viittasi ratkaisuun KKO:2008:93 sekä lääkäritodistajien kertomuksiin. Niiden mukaan asianmukaisesti ja ammattitaitoisesti suoritettuna ympärileikkauksesta ei aiheudu asianomaiselle terveydellistä tai muutakaan pysyvää haittaa. Käräjäoikeus piti selvitettynä, että toimenpide oli tehty lääketieteellisesti oikein ja asianmukaista kivunlievitystä käyttäen. Myöskään C:n henkilökohtaista koskemattomuutta tai ihmisarvoa ei ollut sillä tavoin vakavasti loukattu, että vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitetun kärsimyskorvauksen tuomitsemiselle olisi ollut perusteita. Käräjäoikeus tuomitsi A:n pahoinpitelystä 40 päiväsakkoon ja velvoitti hänen maksamaan C:lle korvausta kivusta ja särytä 200 euroa. Näin ollen käräjäoikeus suurilta osin hylkäsi C:n vaatimukset. B:n osalta käräjäoikeus oli hylännyt syytteen ja korvausvaatimukset.
Syyttäjä, A ja C edunvalvojan sijaisen edustamana ja D valittivat kaikki hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että ympärileikkaukselle oli ollut C:n ja toimenpiteen suorituttaneen A:n uskontoon ja kulttuuriin liittyvät perusteet ja siten myöskin aikaisemmassa ratkaisussa KKO:2008:93 katsotut hyväksyttävät syyt. A ei ollut myöskään ympärileikkauksen suorituttaessaan tarkoittanut aiheuttaa lapselleen kipua tai särkyä tai ruumiinvammaa eikä toimenpide ollut objektiivisesti arvioiden lapsen edun vastainen, sillä se oli osiltaan vahvistanut hänen kuulumistaan perheen isänpuoleiseen yhteisöön ja kulttuuriin. Hovioikeus näin ollen katsoi, ettei teko ollut rangaistava pahoinpitelyrikos ja hylkäsi syytteen ja korvauksen myöskin A:n osalta. Huomiota on syytä kiinnittää eri mieltä olleeseen hovioikeudenlaamanniin mielipiteeseen, joka katsoi, etteivät moraaliset, uskolliset ja sosiaaliset syytä olleet oikeuttamisperusteita. Hänen mukaansa ennakkoratkaisussa KKO:2008:93 annetulla oikeusohjeelle oli annettava suppeahko merkityssisältö eikä se soveltunut tapaukseen. Laamanni kuitenkin hyväksyi käräjäoikeuden arvion tunnusmerkistöerehdyksestä sekä vastuusta vapauttavaa seikkaa koskevasta erehdyksestä ja olisi katsonut A:n syyllistyneen pahoinpitelyyn.
Korkein oikeus käsitteli perusteellisesti aiemmin annetun oikeusohjetta ratkaisussa KKO:2008:93, sosiaali- ja terveysministeriön antamaa ohjetta ja katsoi, että C:n ympärileikkaukseen oli ollut sellaisia hänen omaan taustaansa ja perheeseensä liittyviä kulttuurillisia syitä, joilla oli merkitystä arvioitaessa toimenpiteen hyväksyttävyyttä rikosoikeudellisen vastuun kannalta. Niin ikään korkein oikeus katsoi, että vaikka A:n menettely oli loukannut toisen huoltajan oikeuksia, tämän ei voinut katsoa sellaisenaan merkitsevän sitä, että tällaista yhteishuollossa olleeseen poikaan kohdistettua ympärileikkausta tulisi pitää rangaistavana pahoinpitelynä. Lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttumisen oikeutusta oli arvioitava ensisijaisesti lapsen edun näkökulmasta siinäkin tapauksessa, kun toimenpiteen perusteena olivat huoltajan ja sitä kautta myöskin lapsen kulttuuriset tai uskonnolliset syyt.
Korkein oikeus päätyi katsomaan, että asiassa, jossa poikalapsen ympärileikkaus oli suoritettu sinänsä lääketieteellisesti asianmukaisesti, mutta vain lapsen toisen huoltajan kulttuuritaustaan liittyvistä syistä ja lapsen toisen huoltajan nimenomaisen tahdon vastaisesti, toimenpiteen ei oltu osoitettu olleen objektiivisesti arvioiden lapsen edun mukainen. Korkeimman oikeuden mukaan C:hen kohdistettu toimenpide täytti pahoinpitelyn tunnusmerkistön, koska menettelyä ei voitu pitää lapsen edun kannalta arvioituna oikeutettuna ja koska A:n menettelyyn ei liittynyt muitakaan oikeuttamisperusteita. Korkein oikeus katsoi, että ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen luonne, teko-olosuhteet sekä A:n tekoon liittyvät, hänen kannaltaan ymmärrettävät motiivit huomioiden A:n rikos oli sovitettavissa sakolla. B:n osalta korkein oikeus katsoi tämän perustellusti erehtyneen vastuusta vapauttavien seikkojen käsillä olosta, koska B oli ollut ympärileikkaukseen ryhtyessään perustellusti siinä käsityksessä, että toimenpiteelle oli ollut kummankin vanhemman suostumus ja että lapsen isän ja lapsen kulttuuritaustasta johtuvista syistä tehtävä ympärileikkaus oli lapsen edun mukaisena oikeutettu. Korkein oikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut ja ratkaisun asianomistajan vaatimien vahingonkorvausten osalta.
Selaa lakitietoa