» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO:2001:72 oli kysymys siitä, oliko liikkeen luovutuksen saaja vastuussa liikkeen luovuttajan työntekijöilleen ottamasta lisäeläketurvasta. Asiaa käsiteltiin ensimmäiseksi Kouvolan käräjäoikeudessa. Tämän jälkeen asia eteni Kouvolan hovioikeuteen ja lopulta Korkeimpaan oikeuteen. Tapauksessa liikkeen luovutuksen yhteydessä henkilö A oli siirtynyt liikkeen luovutuksen saajan B palvelukseen vanhana työntekijänä. A:n ja B:n välisen työsopimuksen mukaan yhdistys B huolehtii A:n eläketurvasta ja muista vakuutuksista lain mukaan. A toimi B:n palveluksessa noin kolme vuotta ennen eläkkeellä jäämistä. Eläkkeelle jäätyään A haki lisäeläkettä B:ltä, johon B vastasi, ettei yhdistys ole vastuussa lisäeläkkeestä.
A nosti kanteen käräjäoikeuteen, jossa vaati lisäeläkkeen vahvistamista ja maksamista. Hän vetosi kanteen perusteina työsopimukseen sekä työsopimuslain säännökseen liikkeen luovutuksesta. Käräjäoikeus katsoi liikkeen luovutuksen tapahtuneeksi sillä perusteella, että toiminta oli jatkunut keskeytyksettä ja lähes samanlaisena kuin aiemmin. A ja muut työntekijät olivat myös jatkaneet työntekoa samoissa toimitiloissa kuin aiemmin. Käräjäoikeuden mukaan B oli velvollinen suorittamaan A:lle lisäeläkettä, koska eläkäturvan heikentymisestä ei ollut tehty selkoa työsopimuksen solmimisen yhteydessä, joten A:lla oli perusteltu aihe olettaa, että lisäeläke säilyy entisellään.
Yhdistys B valitti asiasta hovioikeuteen. Myös hovioikeus katsoi, että tapauksessa oli kyse liikkeen luovutuksesta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Hovioikeus perusteli ratkaisuaan vetoamalla työsopimuksen 7 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan työnantajan liikettä luovutettaessa työnantajan oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät suoraan uudeelle omistajalle. Hovioikeuden mukaan vanhana työntekijänä siirtymiseen kuuluu se, että ellei toisin ole sovittu, työntekijä säilyttää ne hänelle kuuluvat henkilökohtaiset lisäedut ja liukumat, joista voidaan katsoa muodostuneen pätevä työsuhteen ehto, jota tulee jatkuvasti noudattaa. Tapauksessa hovioikeus katsoi lisäeläkkeen olevan tällainen työsuhteen ehto. Kyseisellä säännöksellä pyritään vahvistamaan työsuhteen jatkumista ja sitä, että jo ansaitut, lakiin tai sopimuksiin perustuvat etuudet säilyvät ennallaan. Hovioikeuden mukaan työnantajan tulee selvittää työntekijälle työsuhteen keskeiset ehdot, ja tässä tapauksessa B ei ollut selvittänyt A:lle eläketurvan heikentymisestä, joten hovioikeus katsoi, että A:lla on oikeus lisäeläkkeeseen.
Yhdistys B:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. Valituksessaan yhdistys vaati, että kanne on hylättävä. Korkein oikeus päätyi alempien oikeuksien ratkaisuista päinvastaiseen ratkaisuun. Korkein oikeus kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden antamat ratkaisut. Myös Korkein oikeus katsoi, että liikkeen luovutus on tapahtunut, mutta Korkeimman oikeuden mukaan yhdistys ei ollut velvollinen maksamaan lisäeläkettä. Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että liikkeen luovutusta koskevan direktiivin perusteella työnantaja ei tule pelkästään liikkeen luovutuksen perusteella vastuuseen työntekijöiden lisäeläketurvasta. Hallituksen esityksestä voidaan päätellä, että Suomessa on ollut tarkoitus toteuttaa direktiivin edellyttämä vähimmäistaso. Tästä johtuen Korkein oikeus katsoo, ettei myöskään työsopimuslain 7 §:n 2 momentin perusteella yhdistys ole vastuussa A:n lisäeläketurvasta. Korkein oikeus perusteli päätöstään myös A:n työsopimukseen vedoten. Työsopimuksesta ei ilmene, että lisäeläkkeestä olisi sovittu ja B on ilmoittanut, ettei edes ollut tietoinen lisäeläketurvasta. Korkein oikeus hylkäsi A:n kanteen.
Tapauksesta voidaan päätellä, että Korkein oikeus on halunnut linjata liikkeen luovutusta koskevien säännösten tulkintaa siten, ettei tällainen vapaaehtoinen lisäeläketurva automaattisesti siirry liikkeen luovutuksen saajan vastuulle liikkeen luovutuksen yhteydessä. Kaikki oikeusasteet kuitenkin katsoivat, että liikkeen luovutus on tapahtunut.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa