» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse ylimääräisestä muutoksenhausta, jossa lainvoimainen tuomio purettiin oikeudenkäymiskaaren säännösten mukaisesti. Tapauksessa käräjäoikeus oli tuominnut A:n seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen, mutta hovioikeus oli alentanut rangaistusta viiteen vuoteen. Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen kahteen törkeään petokseen sekä törkeään väärennykseen.
Tapauksessa syyttäjä vaati oikeudenkäymiskaaren nojalla käräjäoikeuden tuomion purkamista ja asian palauttamista käräjäoikeuteen uuden rangaistuksen määräämistä varten. Syyttäjän mukaan se, että A:lle tuomittu rangaistus oli hovioikeudessa alennettu seitsemästä vuodesta viiteen vuoteen merkitsi rangaistuksen muuttumista olennaisesti ja siten sitä ei voitu pitää riittävänä seuraamuksena. A vastusti syyttäjän vaatimusta, koska hänen mukaansa tuomio ei ollut muuttunut olennaisesti.
KKO katsoi, että lainvoimainen tuomio voidaan purkaa rikosasiassa, jos rangaistusta määrättäessä on rikoslaissa säädetyin edellytyksin otettu huomioon toinen rangaistus ja viimeksi mainittu rangaistus on sittemmin poistettu tai syyte on kokonaan/osittain hylätty tai rangaistus on olennaisesti muuttunut. KKO totesi, että kyse on erityisestä, laajennetusta tuomionpurkumahdollisuudesta. Tämä tuomionpurkumahdollisuus on tarpeellinen niissä tapauksissa, joissa rangaistusta on kohtuullistettu vielä lainvoimaa vailla olevan aikaisemman tuomion pohjalta. KKO:n mukaan merkitystä on sillä, että tuomion pysyvyyttä ei horjuteta silloin, kun edellytysten muutokset eivät ole olleet olennaisia. Asiaa on aiheellista tarkastella myös lopputuloksen kannalta. Purkuhakemus tulee hylätä, jos perustellussa arviossa päädytään siihen, ettei tuomio uudessa harkinnassa ilmeisesti muuttuisi tai että muutos jäisi epäolennaiseksi.
Korkein oikeus piti rangaistuksen muutosta olennaisena. Korkein oikeus purki käräjäoikeuden tuomion A:lle määrätyn rangaistusseuraamuksen osalta. KKO määräsi, että asia palautetaan käräjäoikeuteen.
Selaa lakitietoa