» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Henkilö A oli perustamansa Natural Born Killers -kerhon (NBK) rikollisjärjestön johtaja. Henkilö B otettiin kerhon jäseneksi vuonna 2000 ja hän toimi kerhossa sihteerinä ja rahastonhoitajana. A:lle ja B:lle tuli erimielisyyksiä B:n avioitumisaikeista. Tämän vuoksi A määräsi B:n tappamaan A:n kanssa riidoissa olevan henkilön, mutta B ei suostunut. Lisäksi heillä oli muita erimielisyyksiä, joiden johdosta he kokoontuivat huoltoasemalle, jonka jälkeen B katosi. Hänen ruumiinsa löydettiin läheisen metsätien varrelta. B oli tapettu ampumalla otsaan.
A kiisti syyllisyytensä, mutta käräjäoikeudessa syyttäjä katsoi A:n tappaneen B:n vakaasti harkiten ja siksi rikos oli kokonaisuudessaan törkeä. A:lle kuitenkin tehtiin mielentilatutkimus, jossa hänellä todettiin muun muassa maanisuutta, skitsoaffektiivinen häiriö ja monimuotoinen päihderiippuvuus. Siten katsottiin, että henkilö oli tekoa tehdessä täysin ymmärrystä vailla. Käräjäoikeus kuitenkin tuomitsi A:n murhasta elinkautiseen vankeuteen, sillä oireet eivät heikentäneet hänen kykyään säädellä toimintaansa. A oli toiminut määrätietoisesti ja johdonmukasesti sekä ymmärsi teon tosiasiallisen luonteen. Hovioikeus oli käräjäoikeuden kanssa samaa mieltä.
Korkein oikeus katsoi, että tappamisen syynä oli ollut B:n kieltäytyminen A:n antamasta tappamistehtävästä, jolla A pyrki säilyttämään oman arvovaltansa. Siten tappo katsottiin poikkeuksellisen törkeäksi. Korkein oikeus totesi syyntakeisuutta yleensä arvioitavan sillä perusteella, ymmärtääkö tekijä tekonsa tosiasiallisen luonteen ja oikeudenvastaisuuden sekä oliko henkilöllä kyky säädellä toimintaansa. A oli käyttänyt ennen tekoa amfetamiinia, mutta huumausaineen tietoinen käyttö ei voi alentaa syyntakeisuutta. Hänen persoonallisuushäiriöllään ei ollut tässä tapauksessa syyntakeisuutta alentavaa vaikutusta, ja hänen psyykkinen sairautensa ei ollut tekohetkellä maanisessa vaiheessa
Siten korkein oikeus totesi, ettei teosta ilmenevien seikoista johtuen tai A:n kyvystä ymmärtää teon luonne vaikuttanut siltä, että hänen sääntelykykynsä oli selkeästi alentunut persoonallisuushäiriön tai sairauden vuoksi. Henkilö ei ollut myöskään täysin ymmärrystä vailla, ja huumausaineiden käyttö ei ollut merkityksellinen seikka syyntakeisuuden kannalta. Siksi korkeimman oikeuden mukaan A oli toiminut täydessä ymmärryksessä ja hovioikeuden tuomiota ei muutettu. A tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
Selaa lakitietoa