» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa vireillä oli rikosasia tuomioistuimessa, missä A:ta syytettiin törkeistä petoksista. Samanaikaisesti rikosasian ollessa vireillä, eräs lehti julkaisi artikkelin vireillä olevasta rikosasiasta ja käytti kirjoituksen kuvituksena A:n muuta asiaa koskevaa kirjoitusta, joka oli toisessa lehdessä. Lehti julkaisi artikkelissa A:n nimen sekä A:n kuvan ilman A:n lupaa. Oikeudellisena kysymyksenä oli rikoslain mukainen yksityiselämän loukkaaminen.
A nosti käräjäoikeudessa kanteen artikkelin kirjoittajaa, B:tä, lehden päätoimittajaa, C:tä sekä lehden kustantajaa, D:tä, vastaan. A:n mukaan artikkeli oli A:ta syylllistävä ja loukkaava ja kertoi vireillä olevasta rikosasiasta, jossa A oli syytettynä törkeistä petoksista. Törkeät petokset olivat syyttäjän mukaan tapahtunet A:n erehdyttäessä KELAa sekä vakuutusyhtiötä maksamaan itselleen perusteettomasti eläkettä. A:n mukaan lehti oli artikkelissaan käyttänyt kahdeksan vuotta vanhaa kuvaa A:sta, josta A oli täysin tunnistettavissa. Lisäksi A katsoi, että kyseessä ei ollut yhteiskunnallisesti merkittävä asia vaan yksittäisen kansalaisen eläkkeisiin liittyvä väitetty epäselvyys. A katsoi, että hän ei ole julkisuuden henkilö eikä hän ollut antanut lehdelle lupaa hänen kuvan ja nimen julkaisuun. A:n mukaan lehden julkaisemat tiedot hänen yksityiselämästään olivat omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa ja huomattavaa henkistä kärsimystä. A:n mukaan artikkelin aiheuttama henkinen kärsimys oli johtanut siihen, että hän ei ollut kyennyt hoitamaan normaaleja arkipäivän toimia pienellä kotipaikkakunnallaan. A oli lisäksi joutunut käyttämään ulkopuolista henkilöä hoitamaan hänen asioitaan. Siksi A vaatikin kanteessaan B:ltä, C:ltä ja D:ltä yhteisvastuullisesti korvausta henkisestä kärsimyksestä 250 000 markkaa korkoineen sekä taloudellisesta menetyksestä 29 234 markkaa.
B, C ja D kiistivät kanteen todeten, että artikkeli ei ollut A:ta syyllistävä. Kyseessä oli heidän mukaansa tavanomainen keskeneräisen oikeudenkäynnin selostus lehdessä. Lehdessä oli tuotu esille vain se, että syyttäjän käsityksen mukaan A oli syyllistynyt huijaukseen. Artikkelissa ei ollut julkaistu erillistä A:n valokuvaa, vaan C:n aikaisemmin kirjoittama artikkeli, jossa oli ollut A:n kuva. A oli aikanaan itse halunnut tulla julkisuuteen toisessa lehdessä julkaistussa asiassa ja näin ollen hänen yksityisyytensä oli alentunut. Vastaajien mukaan kyse oli yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta, eläkkeisiin kohdistuneesta väärinkäytöksestä. Yksityiselämän loukkaaminen ei ollut edes mahdollista, kun kysymys oli julkiseen oikeudenkäyntiin sisältyvien tietojen julkaisemista. .
Käräjäoikeus katsoi ratkaisussaan, että painovapauslain mukaisesti vahingon korvaamiseen oli sovellettava vahingonkorvauslakia. Vahingonkorvauslain mukaan henkilövahinkoa koskevia lain säännöksiä oli sovellettava kärsimyksen korvaamiseen, joka oli aiheutunut vapauteen, kunniaan tai kotirauhaan kohdistunut rikos. Loukkaavan artikkelin henkilölle aiheuttamasta järkytystilasta johtuva taloudellinen menetys hänen jouduttua turvautumaan ulkopuoliseen apuun oli välitön vahinko, jonka korvaaminen on säännelty vahingonkorvauslaissa.
Käräjäoikeuden mukaan lehdessä rikosasian vireillä olo oli ilmaistu muodossa "Veera huijasi 2 miljoonan eläkkeen". Käräjäoikeuden mukaan lauseeseen ei sisältynyt mitään kyseenalaistavaa merkityssisältöä. Artikkelista ei ilmennyt sitä, että kyse oli vasta vireillä olevasta asiasta ja, että A:n syyllisyys on ollut vielä toteennäyttämättä. Käräjäoikeus katsoi tämän aiheuttavan henkistä kärsimystä A:lle ja tuomitsi B:n, C:n ja D:n yhteisvastuullisesti suorittamaan henkisestä kärsimyksestä 60 000 markkaa sekä taloudellisesta menetyksestä 27 554 markkaa.
Asianosaiset valittivat hovioikeuteen. A vaati korvauksen korottamista ja B, C ja D vaativat kanteen hylkäämistä. Hovioikeus katsoi, että artikkelin otsikossa oleva kysymysmerkki osoitti lauseen olevan kyseenalainen ja, että artikkelista oli selvästi käynyt ilmi että kyse on vireillä olleesst julkisesta oikeudenkäynnistä. Hovioikeuden mukaan artikkeli ei ollut A:ta syyllistävä ja siksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja vapautti B:n, C:n ja D:n vahingoskorvausvelvollisuudesta.
A valitti korkeimpaan oikeuteen. KKO kumosi hovioikeuden tuomion. KKO velvoitti C:n, B:n ja D:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 20 000 markkaa. KKO perusteluissaan totesi, että C, joka oli kirjoittanut artikkelin ja tahallaan käyttänyt sen kuvituksena edellä mainittua, aikaisemmin kirjoittamaansa ja julkaistua artikkelia ja oli menettelyllään ilman laillista oikeutta julkisesti levittänyt A:n yksityiselämästä tiedon, vihjauksen ja kuvan, joka oli omiaan aiheuttamaan A:lle vahinkoa tai kärsimystä. KKO:n mukaan A:n taloudellisen menetyksen ei oltu osoitettu olevan syy-yhteydessä artikkelin julkaisemiseen. Näin ollen A:lla ei ole oikeutta saada korvausta taloudellisesta menetyksestään vaan ainoastaan A:lla oli oikeus korvaukseen henkisestä kärsimyksestä.
Selaa lakitietoa