» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A (Organon) oli rekisteröinyt Suomessa tavaramerkit, joita se käytti valmistamiensa lääkkeiden tunnusmerkkeinä. B (Paranova Oy), joka toimi lääkevalmisteiden rinnakkaismaahantuojana, oli tuonut kahta A:n Euroopan unionin alueella liikkeeseen laskemaa lääkettä Suomeen ja myynyt niitä täällä uudelleen pakattuina. B oli merkinnyt uusiin myyntipakkauksiinsa sekä A:n tavaramerkin että oman tunnusmerkkinsä.
Käräjäoikeus vahvisti Paranovan loukanneen N.V. Organonin rekisteröityä tavaramerkkiä Mercilon yhteismerkitsemällä Mercilon-lääkevalmisteen ulkopakkaukset maahantuonnissa, markkinoinnissa ja myynnissä ajalla 1.1.2004 - 31.7.2005. Käräjäoikeus kielsi Paranovaa aloittamasta mainittua tavaramerkin loukkausta uudelleen. Kysymyksessä olevat Mercilon-lääkkeen ulkopakkaukset määrättiin hävitettäviksi tai muutettaviksi. Käräjäoikeus velvoitti vielä, kanteen enemmälti hyläten, Paranovan maksamaan N.V. Organonille ja Oy Organon Ab:lle yhteisesti korvaukseksi vahingosta 45 000 euroa korkoineen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Tavaramerkkilain mukaan tavaramerkin haltija ei saa kieltää tavaramerkin käyttämistä niissä tavaroissa, jotka haltija tai hänen suostumuksellaan joku muu on tätä tavaramerkkiä käyttäen laskenut liikkeeseen Euroopan talousalueella. Yksinoikeus määrätä tavaramerkin käytöstä yksittäisessä tavarassa siis sammuu Euroopan talousalueella, kun tavara on siellä laillisesti laskettu liikkeeseen. Yksinoikeuden haltija ei yleensä voi estää kertaalleen liikkeeseen lasketun tavaran edelleen vaihdantaa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa. Yksinoikeuden sammuminen ei ole kuitenkaan rajoituksetonta, sillä sääntöä ei lain mukaan sovelleta, jos tavaramerkin haltijalla on perusteltua aihetta vastustaa tavaroiden laskemista uudelleen liikkeeseen, erityisesti milloin tavaroihin on tehty muutoksia tai niitä on huononnettu sen jälkeen, kun ne on laskettu liikkeeseen. Euroopan unionin tuomioistuin on todennut tavaramerkkioikeuden ydinsisältönä olevan suojata tavaramerkin haltijaa sellaisilta kilpailijoilta, jotka haluaisivat käyttää väärin tavaramerkin asemaa ja mainetta myymällä tuotteita, jotka on asiattomasti varustettu merkillä. Tähän ydinsisältöön kuuluu oikeus estää kaikenlainen sellainen merkin käyttäminen, joka saattaisi vääristää siihen liittyvää alkuperän takaamista. Tavaramerkillä varustetun tuotteen muuttaminen, kuten tuotteen kaikenlainen uudelleen pakkaaminen, aiheuttaa tuomioistuimen mukaan jo lähtökohtaisesti todellista vaaraa tavaramerkin tehtäviin kuuluvalle tuotteen alkuperää koskevalle takuulle.
Uudelleen pakatun lääkevalmisteen saattaminen markkinoille on kuitenkin tietyin edellytyksin sallittua, mikä seuraa jo tavoitteesta turvata yhteismarkkinat. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tavaramerkin haltija ei saa estää lääkevalmisteensa myöhempää markkinoille saattamista kieltämällä tuotteen uudelleen pakkaamisen ja merkkinsä käyttämisen, mikäli kielto-oikeuden käyttäminen johtaisi markkinoiden keinotekoiseen jakamiseen jäsenvaltioiden välillä. Tällainen seuraus kielto-oikeuden käytöllä on erityisesti silloin, kun uudelleen pakkaaminen on välttämätöntä tuotteen saattamiseksi markkinoille tuontijäsenvaltiossa (ns. objektiivisen välttämättömyyden kriteeri). Tavaramerkin haltijan suojaamiseksi edellytetään kuitenkin rinnakkaistuojan osoittavan, ettei uudelleen pakkaaminen voi muuttaa tuotetta siitä, millainen se oli alun perin ollut, että uuteen pakkaukseen on merkitty, kuka on valmistanut tuotteen ja kuka pakannut sen uudelleen, sekä ettei uudelleen pakatun tuotteen ulkoasu ole sellainen, että se saattaisi vahingoittaa tavaramerkin ja sen haltijan mainetta. Rinnakkaistuojan on vielä ilmoitettava kaikissa tapauksissa tavaramerkin haltijalle etukäteen uudelleen pakatun tuotteen markkinoille saattamisesta ja toimitettava tälle pyynnöstä näyte näin pakatusta tuotteesta.
Korkein oikeus totesi, että lääkkeiden rinnakkaistuonti on laillista liiketoimintaa ja että rinnakkaistuojalla on velvollisuus ja oikeus tuoda osuutensa tuotteen maahantuonnissa esiin. Tavaran jälleenmyyjällä on edellytysten täyttyessä oikeus käyttää alkuperäistä tavaramerkkiä ilmoittaakseen asiakkaille näiden tavaroiden laskemisesta uudelleen liikkeelle, eikä pelkästään se seikka, että jälleenmyyjälle koituu alkuperäisen tavaramerkin käyttämisestä etua tavaramerkillä varustettujen tavaroiden asianmukaisen markkinoinnin antaessa jälleenmyyjän omasta toiminnasta laadukkaan mielikuvan, ole tavaramerkkidirektiivin 7 artiklassa tarkoitettu perusteltu aihe vastustaa alkuperäisen tavaramerkin käyttämistä. Korkein oikeus katsoi samoin kuin alemmat oikeudet, että N.V. Organonin ja Paranova Oy:n tavaramerkkien esittäminen lääkepakkauksen etusivulla edellä kerrotuin tavoin yhdessä on ollut omiaan yhdistämään lääkkeen ja sen uudelleenpakkaajan. Tästä on voinut syntyä kuluttajille tosiasioita vastaamaton mielikuva lääkkeen kaupallisesta alkuperästä tai lääkkeen valmistajan ja rinnakkaistuojan välisestä suhteesta. Edelleen korkein oikeus katsoi, ettei N.V. Organon ole 9.11.2004 voinut pätevästi vedota oikeuteensa kieltää Paranova Oy:ltä Marvelon-tavaramerkkinsä käyttöä nyt kysymyksessä olevissa myyntipakkauksissa. Kanne on tämän vuoksi hylättävä Marvelon-tavaramerkin käyttöön perustuvilta osin, niin kuin alemmat oikeudet ovat tehneetkin.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa