» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2016:2 oli kysymys kirjanpitorikoksesta ja avunannosta kirjanpitorikokseen. Tapauksessa rakennusalalla toimivan elinkeinonharjoittaja A:n toiminimeä ei ollut hyväksytty ennakkoperintärekisteriin. Elinkeinonharjoittaja B perusti toiminimelleen aputoiminimen, jonka nimissä harjoitettiin rakennusalan elinkeinotoimintaa pääosin A:n työpanokseen perustuen. Korkeimman oikeuden arvioitavana oli kysymys siitä, oliko harjoitettu rakennustoiminta tosiasiallisesti A:n toimintaa, ja oliko A:n toiminimen kirjanpito siten virheellinen tai harhaanjohtava siten, että A ja toiminimen kirjanpitäjä C olivat syyllistyneet kirjanpitorikokseen ja B avunantoon.
Korkeimman oikeuden mukaan kirjanpidon keskeisiin periaatteisiin kuuluu, että kirjanpitovelvollisen kirjanpitoon kirjataan vain tämän kirjanpitovelvollisen liiketapahtumat. Syytteessä mainittu teonkuvaus oli perustunut siihen, että B:n kirjanpitoon merkityt liiketapahtumat olivat tosiasiassa olleet A:n omalla toiminimellä harjoittamaa kirjanpitovelvollista elinkeinotoimintaa. A oli muun muassa itse laatinut ja allekirjoittanut urakkasopimukset sekä tehnyt työsopimukset ulkopuolisten työntekijöiden kanssa.
Korkeimman oikeuden mukaan kirjanpidon antaman oikean ja riittävän kuvan kannalta tulee kiinnittää huomiota liiketapahtumien tosiasialliseen sisältöön, eikä yksinomaan niiden oikeudelliseen muotoon. Kuitenkin liiketapahtumien kirjaamisen lähtökohtana tulee kirjanpitolautakunnan mukaan olla niiden oikeudellinen muoto, josta voidaan poiketa vain erityisestä syystä.
Korkeimman oikeuden aikaisemman ratkaisukäytännön (KKO 2014:46) mukaan lähtökohtana voidaan pitää, että liiketoiminta on sen tahon toimintaa, jonka nimissä tapahtuvaksi se on sopimuskumppanin ulkoisesti todettavin tavoin järjestetty. Tällä perusteella arvioidaan myös kirjanpitovelvollisuuden täyttymistä, ellei ulkoisen muodon ole osoitettu olevan tosiasioita vastaamaton.
Tässä tapauksessa rakennustöitä koskeneet sopimukset oli töiden tilaajien kanssa tehty B:n toiminimen nimissä, vaikka A oli laatinut sopimukset. B oli myös hankkinut rakennustöihin liittyvät tarvikkeet. B oli ollut harjoitetusta liiketoiminnasta vastuussa ulkopuolisiin tahoihin nähden ja hänellä oli myös ollut viime kädessä liiketaloudellinen riski harjoitetusta toiminnasta.
Järjestelyä arvioitaessa voitiin pitää riidattomana, että A ei ollut työskennellyt B:n palveluksessa työsuhteessa. A:n ja B:n välisiä suorituksia oli molempien toiminimien kirjanpidossa käsitelty aliurakointiin perustuvina suorituksina. Kun A:n toiminimeä ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin, hänen B:ltä saamaansa muuna kuin palkkana maksettua suoritusta on pidettävä työkorvauksena. Työkorvauksen maksajan tulee toimittaa ennakonpidätys. Tässä tapauksessa syytteessä ei kuitenkaan ole syytetty sellaisesta menettelystä, jonka mukaan kirjanpitolain vastainen menettely liittyisi ennakonpidätysvelvollisuuteen. Tämän takia ennakonpidätysvelvollisuuden merkitys ei tule arvioitavaksi arvioitaessa sitä, onko tapauksessa syyllistytty syytteen mukaiseen kirjanpitolain vastaiseen menettelyyn.
Näin ollen korkein oikeus totesi, että tapauksessa ei ole syyllistytty syytteen mukaiseen kirjanpitolain vastaiseen menettelyyn.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa