» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1980-II-111 oli kyse maanvuokrasopimuksesta ja kiinnityskelpoisesta oikeudesta. Vuokratuille kiinteistöille oli vahvistettu kiinnitys maanvuokrasopimuksen pysyvyyden vakuudeksi. Vuokrasuhteen osapuolet olivat vuokrasopimuksen solmimisen jälkeen muuttaneet vuokrasopimukseen sisältyviä taloudellisesti merkittäviä ehtoja. Korkeimmassa oikeudessa oli kyse siitä, voitiinko sopimusehtojen muutosten pysyvyyden varmistamiseksi vahvistaa kiinnitys.
Maanvuokrasopimus oli laadittu 13.10.1970. Kiinnitys maanvuokrasopimuksen pysyvyyden vakuudeksi oli vahvistettu tiloihin X ja Y 31.5.1972. Maanvuokrasopimuksen osapuolet olivat 8.12.1976 muuttaneet sopimusta tietyiltä osin. Tämän jälkeen A oli pyytänyt käräjätuomarilta kiinnityksen vahvistamista kyseisten tilojen silloisen omistajan B Oy:n ja A:n välillä tehdyn vuokrasopimuksen 4) kohdassa mainittujen sopimusehtojen muutosten pysyvyyden vakuudeksi.
Käräjätuomari oli hylännyt A:n hakemuksen lakiin perustumattomana. Ratkaisuaan käräjätuomari oli perustellut muun muassa sillä, että kiinnitys edellä mainittuihin tiloihin oli vahvistettu 13.10.1970 tehdyn vuokrasopimuksen pysyvyyden vakuudeksi. 8.12.1976 laaditulla vuokrasopimuksen muutoksella ei ollut perustettu uutta vuokraoikeutta, vaan sillä oli ainoastaan muutettu aikaisempaan vuokrasopimukseen sisältyviä ehtoja vuokra-alueella olevaa vuokralaisen omistamaa rakennusta varten annettavaa lämpöä ja vettä ja niistä vuokranantajalle aiheutuvia kustannuksia koskevilta osin.
A valitti päätöksestä hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjätuomarin päätöstä. A haki korkeimmalta oikeudelta valituslupaa. Korkein oikeus myönsi valitusluvan ja tutki asian. Korkein oikeus ei katsonut aiheelliseksi muuttaa hovioikeuden päätöstä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa