» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, voitiinko pakkokeinoja koskeva liite määrätä salassa pidettäväksi enää sen jälkeen, kun tieto pakkokeinojen käytöstä oli annettu pakkokeinojen kohteelle julkisuuslain mukaan.
Tapauksessa keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja oli vaatinut käräjäoikeudelta lupaa kohdista telekuuntelua – sekä valvontaa A:n ja yhden toisen rikoksesta epäilyn teleliittymiin. Käräjäoikeus päätti 21.12.2010 ja 20.4.2011 välisillä ratkaisuillaan, että poliisi saa luvan tähän. Ratkaisujen perusteluina käräjäoikeus oli viitannut poliisin esittämiin kirjallisiin vaatimuksiin, jotka oli liitetty käräjäoikeuden päätöksiin. Päätöksessä todettiin myös, että päätös, diaaritiedot sekä oikeudenkäynti on pidettävä salassa, kunnes pakkokeinon käytöstä ilmoitetaan rikoksesta epäillylle taikka asiassa toisin päätetään.
Telekuuntelun- ja valvonnan kohteeksi joutunut A pyysi käräjäoikeudelta pari vuotta myöhemmin saada jäljennökset edellä mainittujen liitteinä olevista kirjallisista vaatimuksista, jotka tutkinnanjohtaja oli tehnyt. Keskusrikospoliisi sen sijaan vaati liitteiden vaatimusten määräämistä salassa pidettäviksi. Käräjäoikeus päätti, että liitteet pidetään salaisina 20.12.2035 asti viitaten oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (julkisuuslaki) 10 §:ään sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n § momentin 5 kohtaan. Käräjäoikeus myös lausui, että vaatimukset sisälsivät poliisin teknisiä ja taktisia menetelmiä sekä suunnitelmia koskevia tietoja, jotka tullessa julkisiksi vaarantaisivat rikosten ehkäisemisestä ja selvittämistä.
A valitti hovioikeuteen vaatien käräjäoikeuden päätösten salassapidon kumoamista sekä pakkokeinopäätösten liitteenä olevien tutkinnanjohtajan kirjallisten vaatimusten määräämisestä julkisiksi perusteluineen tai ainakin edes asianosaisjulkisiksi. A:n mukaan pakkokeinoja oli käytetty törkeän huumausainerikoksen selvittämiseksi, mistä häntä ei ollut kuultu sekä törkeän ryöstön yritystä koskevassa asiassa. Tiedoissa saattaisi siis olla jotain, mikä tukisi hänen syyttömyyttään. Keskusrikospoliisi sen sijaan vaati A:n valituksen hylkäämistä vedoten esitettyjen vaatimusten sisältöön, jossa oli muun muassa poliisin taktisia ja teknisiä suunnitelmia koskevia tietoja, joiden luovuttaminen A:lle olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua sekä haittaisi muiden osapuolten etuja.
Hovioikeus totesi, että tapaukseen sovelletaan julkisuuslain 16 §:ää. Sen mukaan ratkaisu tulee pitää salassa siihen asti, kunnes pakkokeinon taikka toimenpiteen käytöstä viimeistään on ilmoitettava rikoksesta epäillylle. Saman lain 24 §:n 1 momentin mukaan ratkaisu voidaan määrätä pidettäväksi salassa tarpeellisilta osin. Julkisuuslain 32 §:n 1 ja 2 momentin mukaan kuitenkin kysymystä ratkaisun sisältävän oikeudenkäyntiasiakirjan julkisuudesta ei voi enää ottaa käsiteltäväksi sen jälkeen, kun ratkaisu on jo annettu. Sen lisäksi tuomioistuin ei pysty salaamaan miltään osin asianosaiselta telekuuntelua - sekä valvontaa koskevaa ratkaisun sisältöä, koska asiassa oli tehty jo edellä mainitun lain 16 §:n 4 momentin mukainen ilmoitus. Koska asiassa ei alun perin ollut mainittu salassapidosta mitään muuta kuin että ratkaisut on pidettävä salassa siihen asti kunnes pakkokeinon käytöstä on viimeistään ilmoitettava epäillylle, ei käräjäoikeus ole voinut enää tämän jälkeen antaa asiassa salassapitomääräystä keskusrikospoliisin pyynnöstä. A:n oikeutta saada itseään koskevia tietoja ei muutenkaan voitaisi rajata salassapitoa koskevilla määräyksillä tässä tilanteessa. Näin ollen hovioikeus katsoi, että valituksessa mainitut käräjäoikeuden telepakkokeinoa koskevat ratkaisut ovat tulleet julkisiksi. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen määräten käräjäoikeuden luovuttamaan A:lle pakkokeinoasiassa annetut päätökset liitteineen.
Keskusrikospoliisi valitti korkeimpaan oikeuteen vaatien hovioikeuden päätöksen kumoamista ja että käräjäoikeuden päätös asiakirjojen salassapidosta jätetään voimaan. A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. Korkeimmassa oikeudessa kysymyksenä oli, voitiinko salaista pakkokeinoa koskevaan päätökseen laitettu poliisin kirjallinen vaatimus määrätä enää salassa pidettäväksi sen jälkeen, kun pakkokeinon käytöstä oli ilmoitettu sen kohteelle.
Korkein oikeus katsoi hovioikeuden tavoin, että salaista tiedonhankintaa koskeva ratkaisu tulee julkisuuslain 16 §:n 4 momentin nojalla julkiseksi, kun tieto tiedonhankintakeinon käyttämisestä on annettu tiedonhankinnan kohteelle, ellei muuta ole päätetty. Lain esitöissä nimenomaisesti sanotaan ettei sen julkiseksi tuloa voida myöhentää ajankohdasta, jolloin pakkokeinojen kohteelle on ilmoitettu pakkokeinon käytöstä. Oikeutta saada tietoa pakkokeinon käyttöä koskevasta tallenteesta tai asiakirjasta voidaan rajoittaa, mutta määräämistä salassa pidettäväksi olisi tehtävä pakkokeinoa koskevan ratkaisun yhteydessä. Tällöinkään tosin asianosaisen tiedonsaantioikeutta ei voida rajoittaa asiakirjan tai tallenteen suhteen.
Näin ollen korkein oikeus katsoi, ettei käräjäoikeus voinut enää kahden vuoden päästä pakkokeinojen ilmoittamisesta määrätä liitteitä salassa pidettäväksi, koska ne olivat tulleet julkisiksi jo silloin, kun pakkokeinojen käytöstä on ilmoitettu niiden kohteelle. Hovioikeuden lopputulosta ei siis muuteta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa