» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Työntekijä oli kokenut, että häneen oli kohdistettu työturvallisuuslain mukaista häirintää ja epäasiallista kohtelua lähiesimiehensä taholta ja tämän perusteella vaati työnantajaltaan valtiolta vahingonkorvauksia ansionmenetyksestä 118 270, 20 euroa, lääke- ja sairauskuluista 8 846 euroa sekä henkisestä kärsimyksestä 50 000 euroa. Valtio kiisti kanteen.
Käräjäoikeus arvioi esiin tulleita seikkoja ja tuli siihen päätökseen, että työntekijä oli joutunut työpaikkakiusaamisen kohteeksi, kun esimies ei ollut suostunut neuvottelemaan työntekijän kanssa viran palkkauksesta, työtehtävät olivat olleet epäselviä eikä niihin oltu perehdytetty kunnolla, työntekijä oli nolattu kokouksissa ja hänen kouluttautumismahdollisuuksiin oli suhtauduttu huvittuneesti.
Valtio valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä. Helsingin hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi työntekijän kanteen. Perusteluina, että työntekijä ei ollut näyttänyt, että häneen olisi kohdistunut työturvallisuuslain mukaista terveydellistä haittaa ja vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua.
Hovioikeus päätyi johtopäätökseen mm. seuraavilla perusteilla. Koulutuksen osalta valtion pystyi esittämään kirjallisen todisteen, että työntekijä oli osallistunut monenlaiseen koulutukseen. Työsuojelupiirin tarkastuskertomuksen osalta osoitti, ettei laiminlyöntiä perehdyttämiseen ollut tapahtunut. Hovioikeus totesi palkkaneuvottelujen osalta, että työntekijään ei ollut kohdistunut epäasiallista kohtelua, koska asiassa jäi näyttämättä, että lähiesimies olisi käyttänyt asiatonta kieltä.
Korkein oikeus käsitteli asiaa suullisessa käsittelyssä ja pysytti hovioikeuden päätöksen äänin 1-8. Korkein oikeus päätyi siis ratkaisuun, että valtio ei laiminlyönyt työturvallisuuslain mukaista velvollisuutta. Lisäksi katsottiin, että työntekijän vahingonkorvusvaatimukselle ei ollut perustetta.
Selaa lakitietoa