» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa B vaati, että A:n vuonna 1985 saama ennakkoperintö oli arvostettava perinnönjaon suorittamisajankohdan eli vuoden 2005 arvon mukaan. Tapauksessa B siten vaati pesänselvityksen ja perinnönjaon muuttamista.
Käräjäoikeus katsoi asiassa näytetyksi, että X:n ja Y:n alkuperäinen tarkoitus oli ollut, että ennakkoperintö arvostetaan perinnönjaon ajankohdan mukaiseen arvoon. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että X olisi vielä sen jälkeen, kun hän oli käynyt A:n kanssa keskusteluja koskien B:lle annettuja rahalahjoja, tarkoittanut poiketa perintökaaren 6 luvun 5 §:n sisältämästä ennakkoperinnön arvostamisajankohtaa koskevasta pääsäännöstä. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Myös hovioikeus vetosi näytön puuttumiseen, jonka nojalla X:n tahto ja tarkoitus olisi ollut määrätä allekirjoittamattomalla lahjakirjan liiteasiakirjalla sittemmin ennakkoperinnöksi katsotun lahjan arvostamisajankohdasta perintökaaren 6 luvun 5 §:ssä ilmenevästä pääsäännöstä poiketen.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus lausui, että perintökaaren 6 luvun 5 §:ssä ilmaistun pääsäännön mukaan ennakkoperintöä vähennettäessä on omaisuudelle pantava se arvo, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu. Lisäksi korkein oikeus totesi, että laissa ilmaistua pääsääntöä on käytännössä tulkittu laventavasti ja siitä tehtävää poikkeusta suppeasti. Näin ollen korkein oikeus katsoi, ettei perintökaaren 6 luvun 5 §:n mukaisesta pääsäännöstä ollut syytä poiketa, koska perittävä ei ollut selvästi ilmaissut tahtoansa eikä muutoinkaan ollut aihetta pääsäännöstä poikkeamiseen. Ennakkoperinnölle oli siten perinnönjaossa pantava se arvo, mikä sillä lahjoitusta vastaanotettaessa oli. Hovioikeuden tuomiota ei muutettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa