» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:44 oli kysymys asianajajan esteellisyyden arvioinnista. Henkikö A oli kuollut 25.10.2010 ilman perintökaaressa tarkoitettuja lakimääräisiä perillisiä. A oli vuonna 8.2.1998 tehnyt testamentin perustettavan säätiön hyväksi ja nimennyt X:n testamentin toimeenpanijaksi. A oli 2.2.2006 tehnyt uuden testamentin, jolla hän oli peruuttanut aiemmat testamenttimääräyksensä ja määrännyt omaisuutensa perheelle B. Kyseisen testamentin toimeenpanijaksi hän oli määrännyt C:n.
X oli 16.11.2010 hakemuksessaan pyytänyt itsensä määräämistä A:n kuolinpesän pesänselvittäjäksi. Toissijaisesti X oli pyytänyt asianajaja Y:n määräämistä kuolinpesän pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi. Perhe B myöhemmin tehdyn testamentin saajina ja C testamentin toimeenpanijana olivat vastustaneet X:n hakemusta ja pyytäneet C:n määräämistä kuolinpesän pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi. Käräjäoikeus oli päätöksessään katsonut, että tehtävään tulisi määrätä täysin ulkopuolinen henkilö ja määrännyt X:n toissijaisen vaatimuksen mukaisesti Y:n määräämistä pesänselvittäjäksi ja jakajaksi. Hovioikeus ei ollut muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.
Perhe B oli kannellut asianajaja Y:n menettelystä Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnalle. Heidän mukaan Y:n ei olisi tullut ottaa vastaan pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävää eikä hän myöskään ollut saattanut mahdollisen esteellisyyden aiheuttanutta asiakassuhdettaan X:n tuomioistuimen tietoon. Y oli myös tehnyt A:n jälkeen laaditun perukirjan luonnokseen perusteettomia, vain toisen osapuolen esittämiä huomioita vainajan terveydentilasta. Suurin osa Y:n toimista olivat tähdänneet A:n tekemän viimeisimmän testamentin mitätöimiseen. Valvontalautakunta oli katsonut, että Y:llä oli ollut asianajatapaa koskevien ohjeiden perusteella esteellinen toimimaan A:n kuolinpesän pesänselvittäjänä ja -jakajana ja ottamaan vastaan tehtävää koskeneen toimeksiannon. Y oli ilmoituksensa mukaan hoitanut ja hoiti edelleen toimeksiantoja X:n edustamalle taholle. Y oi myös jo ennen pesänselvittäjä- ja pesänjakajamääräyksen antamista neuvotellut X:n kanssa ja siten tullut tietoiseksi jälkimmäisestä testamentista ja testamentteihin liittyneestä intressiristiriidasta. Y oli tapaohjeiden vastaisesti toiminut asianajajakunnan arvoa alentavasti ja tavalla, joka oli ollut omiaan vähentämään luottamusta asianajajakuntaan. Y oli myös laajentanut tehtäväänsä ja aiheuttanut tarpeettomia kustannuksia rikkoen näin ollen myöskin tapaohjeita. Seuraamusmaksun valvontalautakunta määräsi 10 000 euroksi huomioiden Y:n menettelyn moitittavuuden, kokemuksen asianajotehtävistä sekä taloudelliset olonsa.
Y oli valittanut hovioikeuteen valvontalautakunnan ratkaisusta vaatien sen kumoamista sekä hänelle määrätyn seuraamusmaksun poistamista tai vaihtoehtoisesti seuraamusmaksun lieventämistä varoitukseksi. Hovioikeus oli katsonut, ettei X ollut ollut asianosainen asiassa eikä Y:llä ollut myöskään ollut esteellisyyden synnyttävää asiakassuhdetta X:ään. Intressiristiriitaa ei hovioikeuden mukaan ollut syntynyt. Hovioikeus katsoi myös, että pesänselvittäjän ja -jakajan tehtäviä koskeva säännösten yleisluontoisuus, niukkuus sekä hajanaisuus huomioiden Y:n menettely pesänselvittäjänä ei ollut niin yksiselitteisen moitittavaa niin, että hänelle olisi ollut perusteltua määrätä kurinpidollinen seuraamus.
Oikeuskansleri oli vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä valvontalautakunnan ratkaisun varaan. Asiassa korkeimman oikeuden ratkaistavana oli näin ollen kysymys siitä, oliko Y menetellyt hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden vastaisesti sekä myös kysymys siitä, missä määrin tuomioistuimen asiana on valvonta-asiaa koskevassa muutoksenhaussa arvioida hyvän asianajajatavan sisältöä. Korkein oikeus katsoi, että valvontalautakunta oli toiminut harkintavaltansa puitteissa katsoessaan Y:n menetelleen tapaohjeisen kohtien vastaisesti. Valvontalautakunnalla oli ollut riittävät perusteet määrätä Y:lle kurinpidollinen seuraamus, eikä sitä voitu pitää kohtuuttomana seuraamuksena Y:n hyvän asianajajatavan vastaisesta menettelystä. Korkein oikeus antoi painoarvoa aikaisemmalle valvontalautakunnan sekä korkeimman oikeuden ratkaisukäytännölle ja katsoi, että Y:llä oli ollut sellainen asiakkuussuhde, jonka vuoksi hän oli ollut esteellinen pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävään huolimatta siitä, olivatko toimeksiantonsa X:ltä liittyneet A:n kuolinpesään. X oli ensin tehdyssä testamentissa määrätty testamentin toimeenpanijaksi toissijaisesti. X oli pesänselvittäjän ja -jakajan määräämistä koskevan hakemusasian yhteydessä esittänyt väitteen myöhemmin tehdyn testamentin pätemättömyydestä. Y oli antaessaan suostumuksen tehtävään ollut tietoinen X:n väitteestä ja testamentteihin liittyneestä ristiriitatilanteesta. X:llä oli ollut sellainen asema testamentin pätemättömyyttä koskevassa asiassa, joka olisi voinut tulla Y:n pesänjakajana ratkaistavaksi.
Selaa lakitietoa