» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2015:77 oli kysymys oikeudenkäyntimenettelyssä tapahtuneesta virheestä. Käräjäoikeus oli asiassa I V Oy:n kanteesta antamassaan tuomiossa vahvistanut, että M Oy:n patentti oli ollut alun alkaen mitätön. Tämän jälkeen asiassa II antamassaan tuomiossa käräjäoikeus oli hylännyt M Oy:n patentin loukkausta koskevan kanteen asiassa I annetun ratkaisun johdosta. Kuitenkin siltä varalta, että asiassa I annettu ratkaisu ei tulisi lainvoimaiseksi, käräjäoikeus oli käsitellyt asiassa II myös patentin loukkausta koskevaa asiaa. Se oli ratkaisun perusteluissa lausunut, että V Oy on loukannut M Oy:n patenttia. M Oy valitti kummastakin ratkaisusta hovioikeuteen. Hovioikeus oli hylännyt asiassa I annetun patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen sekä tutkinut asian II ja vahvistanut, että V Oy oli loukannut M Oy:n patenttia. Hovioikeus palautti asian II käräjäoikeuteen M Oy:n patentin loukkausta koskevan korvausvaatimuksen käsittelyä varten.
Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, oliko hovioikeus menetellyt asiassa II oikein ratkaistessaan patentin loukkausta koskevan kanteen M Oy:n valituksesta, vaikka käräjäoikeus ei ollut antanut patentin loukkausta koskevassa asiassa muutoksenhakukelpoista ratkaisua.
Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 4 §:n mukaan tuomion perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Korkeimman oikeuden mukaan tuomioistuimen ei tule ottaa kantaa sellaiseen vaatimukseen, josta se ei anna ratkaisua. Käräjäoikeuden tuomion perustaluissa olevat lausumat eivät päädy mihinkään johtopäätökseen tuomiolauselmassa. Tuomiossa ei myöskään voi olla kahta keskenään ristiriitaista lopputulosta. Tuomion perustelut eivät myöskään saa olla ristiriidassa ratkaisun lopputuloksen kannalta.
Korkeimman oikeuden mukaan tuomion perustelut eivät pääsääntöisesti voi olla muutoksenhaun kohteena eikä perusteluista voi myöskään tehdä vastavalitusta. Jo se seikka, että muutoksenhaun kohde voidaan asianmukaisesti määritellä, edellyttää, ettei tuomioistuimen tuomio sisällä keskenään vaihtoehtoisia tai toissijaisia ratkaisuja ja perusteluja. Tuomion lopputulos ei voi myöskään olla ehdollinen lukuun ottamatta eräitä poikkeuksia, joista ei ole tässä tapauksessa kysymys.
Näillä perusteilla korkein oikeus katsoo, ettei käräjäoikeuden olisi tullut arvioida asiassa II annetun ratkaisun perusteluissa patentin loukkauksen perusteita, kun se oli jo asiassa I annetussa ratkaisussa hylännyt patentin loukkausta koskevan kanteen.
Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n mukaan hovioikeudessa tutkittavana on, onko ja miten käräjäoikeuden ratkaisua muutettava. Käräjäoikeuden asiassa II antama ratkaisu oli ollut M Oy:n patentin loukkausta koskevan kanteen hylkääminen. Korkeimman oikeuden mukaan tämä ratkaisu ei ollut perustunut patentin loukkausta koskevan kanteen asialliseen tutkimiseen, vaan pelkästään käräjäoikeuden asiassa I antamaan tuomioon, jossa oli todettu patentin olevan mitätön. Näin ollen käräjäoikeus ei ollut antanut patentin loukkausta koskevaan kanteeseen sellaista ratkaisua, joka olisi perustunut kanteen asialliseen tutkintaan.
Korkeimman oikeuden mukaan käräjäoikeus on asiassa II antamassaan tuomiossa ratkaissut vain sen, että patentin loukkauskanne on hylätty patentin mitättömyyden takia. Näin ollen asia on voinut olla hovioikeudessa muutoksenhaun kohteena vain tältä osin. Käräjäoikeuden ei olisi tullut ottaa vaihtoehtoisesti kantaa patentin loukkaamiseen siinä tapauksessa, ettei patentti olisi mitätön. Tämän takia väitettyä patentin loukkausta koskevaa asia ei ole siten voinut tulla tutkittavaksi myöskään hovioikeudessa. Tutkiessaan patentin loukkausta koskevan asian hovioikeus on tutkinut ja ratkaissut asian ensimmäisenä oikeusasteena. Tämän takia hovioikeus on menetellyt asiassa virheellisesti. Hovioikeuden asiassa I antaman ratkaisun johdosta patentin loukkausta koskeva asia II on siten palautettava kokonaan takaisin käräjäoikeuteen uudelleen tutkittavaksi.
Selaa lakitietoa