Hallitus antoi 14.12.2017 esityksen eduskunnalle vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän asemaa parantavaksi lainsäädännöksi ja asiaa koskien saatiin mietintö myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalta. Eduskunta hyväksyi lakiesityksen 4.5.2018. Muutosten on tarkoitus olla voimassa 1.6.2018 alkaen.
Esitettyjen muutosten myötä katsottiin olevan tarkoitus vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden aseman parantamisen lisäksi myös varmistaa, että työsuhdeturvaa koskevat säännökset toteutuvat heidän osaltaan tehokkaasti. Muutoksilla pyritään esimerkiksi nollatuntisopimuksiin liittyvien epäkohtien ratkaisemiseen. Hallituksen esityksen taustalla vaikuttaa kansalaisaloite, joka on tehty vuonna 2015. Kansalaisaloite voidaan tehdä eduskunnalle, kun aloite saa taakseen vähintään 50 000 äänioikeutetun Suomen kansalaisen kannatusilmoitusta, eli kansalaisaloitetta tukevaa allekirjoitusta. Kansalaisaloitteeseen voidaan sisällyttää lakiehdotus tai ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä. Aloite voi liittyä myös sellaisen lain muuttamiseen tai kumoamiseen, joka on jo voimassa.
Hallituksen esityksen sisältö
Esityksessä ehdotettiin muutoksia sekä työsopimuslakiin, työaikalakiin, lakiin työnsuojelun valvonnasta ja työnpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta sekä työttömyysturvalakiin. Hallituksen esityksessä määriteltiin vaihteleva työaikaehto sellaiseksi työaikajärjestelyksi, jossa työntekijän työaika vaihtelee tiettynä ajanjaksona sen perusteella, miten työnantaja tarjoaa töitä. Vaihtelu tapahtuu tällöin työsopimuksessa määrätyn vähimmäis- ja enimmäismäärän välillä. Vaihtelevalla työaikaehdolla katsottiin voitavan tarkoittaa myös sellaista työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu työn tekoon työnantajalle silloin, kun hänet kutsutaan erikseen töihin. Mainittujen järjestelyjen osalta on käytännön työelämässä käytetty esimerkiksi termejä nollatuntisopimus ja tarvittaessa työhön kutsuttava työntekijä.
Hallitus esitti, että vaihtelevan työajan sopimuksia voitaisiin käyttää sellaisissa tilanteissa, joissa työnantajan työvoimatarve on vaihteleva. Työnantaja olisi tällöin velvollinen työvoimatarpeeseen liittyvän selvityksen antamiseen työntekijälle. Työnantajan ei olisi mahdollista puuttua yksipuolisin työnjohtotoimin työntekijän sairausajan palkkaan ja irtisanomisajan palkkaan.
Työaikalain työvuoroluetteloa ja lisätyösuostumusta koskevia säännöksiä ehdotettiin muutettaviksi niin, että työntekijän olisi helpompi ennakoida tulevia työvuorojaan. Työttömyysturvalain muutosehdotukset koskivat työstä eroamiseen ja kieltäytymiseen liittyviä säännöksiä ja tilanteita, joissa työntekijälle ei olisi tosiasiallisesti työtä tarjolla tai siitä maksettava palkka jäisi pieneksi. Esityksen katsottiin tarkoittavan, että vaihtelevasta työajasta sopiminen olisi mahdollista vain joko silloin, kun työntekijä on pyytänyt sitä tai silloin, kun työnantajan työvoimatarve esitellyn mukaisesti todistetulla tavalla vaihtelee.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi