Apulaisoikeuskanslerin sijainen antoi 27.4.2018 kantelun johdosta päätöksen muun muassa yhdenvertaisuusvaltuutetun viestintään liittyen. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen näkemyksessä painotettiin valtuutetun eri tehtävien toisistaan erottelua viestinnässä. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan toisistaan tulisi erottaa selkeällä tavalla aloitteiden tekeminen, neuvojen ja lausuntojen antaminen tarkoituksena edistää yleisesti yhdenvertaisuuden toteutumista ja ehkäistä syrjintää, yleisten suositusten antaminen yhdenvertaisuuslain soveltamisalaan liittyen tarkoituksena ehkäistä syrjintää ja edistää yhdenvertaisuutta sekä perusteltujen kannanottojen antaminen yhdenvertaisuuslain vastaisen menettelyn ennaltaehkäisemiseksi yksittäistapauksissa, kyseisenlaisen menettelyn jatkamisen tai uusimisen estämiseksi.
Oikeuskanslerille osoitettiin kantelu, joka koski yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston 2.5.2017 julkaisemaa tiedotetta ja valtuutetun menettelyä tiedotteen julkaisussa. Tiedote, jota kantelussa arvosteltiin, käsitteli aloitetta, joka oli osoitettu evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokoukselle avioliittokäsitteen laajentamisesta. Tiedote oli nimeltään ”Yhdenvertaisuusvaltuutettu toivoo kirkon etsivän keinoa mahdollistaa nais- ja miesparien vihkiminen – kirkolla velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta”. Kantelussa yhdenvertaisuusvaltuutetun katsottiin ottaneen kantaa asiaan, josta kirkko päättää itse, eli tilanteessa kirkollisen vihkimisen ehtoihin.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun antama selvitys ja oikeusministeriön lausunto
Yhdenvertaisuusvaltuutettu selvitti osallistuneensa tiedotteellaan yhteiskunnalliseen keskusteluun koskien samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä evankelis-luterilaisessa kirkossa. Samalla valtuutettu katsoi keskustelleensa kirkon vastuusta siltä osin, kun kyse oli seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuuden edistämisestä. Valtuutetun näkökulma esitettiin selvityksessä yhdenvertaisuutta edistävänä, ei yhdenvertaisuuslain syrjintäkieltoa valvovana. Keskustelun katsottiin liittyvän sekä perusoikeuksiin että yhdenvertaisuuslain sisältöön.
Valtuutettu korosti tiedotteessaan kirkon olevan yhdenvertaisuuslain mukaan velvollinen edistämään yhdenvertaisuutta sekä viranomaisena että työnantajana. Valtuutettu katsoi pyrkineensä tiedotteen avulla keskusteluun osallistumalla muun muassa edistämään seksuaalivähemmistöjen asemaa ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Yhdenvertaisuuslain edistämisvelvoitteen ja syrjintäkiellon katsottiin ulottuvan kirkon toimintaan siltä osin, kun kyse ei ole uskonnonharjoittamisesta. Selvityksessä korostettiin myös lainsäädännön laajaa määrittelyä koskien valtuutetun tehtäviä ja toimivaltaa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan tiedotteella oli pyritty edistämään seksuaalivähemmistöjen asemaa sekä yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa, tukemaan evankelis-luterilaista kirkkoa velvollisuuksiensa täyttämisessä ja valvomaan yhdenvertaisuuslain noudattamisen toteutumista.
Oikeusministeriö antoi asiaan liittyen lausunnon, jossa huomioitaviksi tulivat muun muassa yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävät, toimivalta ja yhdenvertaisuuslain sisältö.
Apulaisoikeuskanslerin sijaisen päätöksen sisältö
Apulaisoikeuskanslerin sijainen piti yhdenvertaisuusvaltuutetun tiedotetta sisällöltään moniaineksisena niin, että tiedote käsitteli kirkon toimintaa yleisesti sekä kirkkoa viranomaisena ja myös työnantajana. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen päätöksen sisältö keskittyi sen huomioimiseen, että yhdenvertaisuusvaltuutetun tulisi omassa viestinnässään erottaa eri tehtävänsä toisistaan. Tiedotteessa tehtyä erottelua pidettiin vaikeasti hahmottuvana.
Vaikka apulaisoikeuskanslerin sijainen piti yhdenvertaisuuden edistämistä ja syrjinnän yleistä ehkäisemistä yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävinä, katsottiin valtuutetun osalta, että hänen tulisi noudattaa varovaisuutta esittäessään sellaisia kannanottoja, joiden tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuuden toteutumista liittyen elämänalueisiin, jotka on luettu nimenomaisesti yhdenvertaisuuslain ulkopuolelle. Esimerkiksi uskonnonharjoitusta on pidetty mainitun kaltaisena alueena. Kyseessä katsottiin olleen jossain määrin myös valtion ja kirkon välinen suhde, jonka osalta kirkon itsenäisen päätösvallan piiriin kuuluviksi tuli lukea kirkon tunnustus, oppi ja hengellinen toiminta, johon kuuluivat myös kirkolliset toimitukset.
Lopputulos päätöksessä esitettyjen asioiden osalta
Apulaisoikeuskanslerin sijainen teki päätöksen siitä, että saattaisi edellä esitetyt näkemyksensä yhdenvertaisuusvaltuutetun tietoon siitäkin huolimatta, että valtuutettu on toiminnassaan riippumaton ja itsenäinen.
Apulaisoikeuskansleri ja apulaisoikeuskanslerin sijainen hoitavat oikeuskanslerin ohella niitä tehtäviä, jotka kuuluvat oikeuskanslerille. Valtioneuvoston oikeuskansleri toimii yhtenä ylimmistä laillisuusvalvojista ja myös apulaisoikeuskansleri ja apulaisoikeuskanslerin sijainen ratkaisevat heille kuuluvat asiat itsenäisesti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi