» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli lähettänyt kanssavastaajilleen Y:lle ja X:lle kirjeet, joissa A oli vaatinut Y:tä ja X:ää muuttamaan esitutkinnassa A:n tekemisistä antamiaan lausumia. Jos Y ja X eivät toimisi A.n tahtomalla tavalla, A puhuisi Y:stä ja X:stä käräjäoikeuden istunnossa asioita, joiden johdosta nämä saisivat ehdottoman vankeusrangaistuksen. Y ja X eivät kuitenkaan saaneet kirjeitä. Lisäksi A oli lähettänyt puoli vuotta myöhemmin eräälle vankilasta kohta vapautuvalle henkilölle postikortin ja kirjeen sekä pyytänyt niissä, että henkilö ottaisi yhteyttä Y:hyn ja vaikuttaisi häneen niin, että Y tulevassa hovioikeuden pääkäsittelyssä muuttaisi A:n tekemisten osalta esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa antamaansa lausuntoa. Henkilö oli luvannut hoitaa asian, mutta ei kuitenkaan lopulta ollut toiminut A:n pyytämällä tavalla.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n kolmesta oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta.
A valitti hovioikeuteen sillä perusteella, että teot olivat jääneet yrityksiksi ja että oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen yritys ei ollut rangaistava teko rikoslain mukaan. Hovioikeus arvioi ratkaisussaan erityisesti rikoslain esitöitä, joiden mukaan lausuntoa edeltävällä teolla tulee estää tai yrittää estää lausunnon antaminen tai vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa lausunnon sisältöön. Tämä tarkoitti hovioikeuden mukaan sitä, että yritys ja täytetty teko täyttävät molemmat oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen tunnusmerkistön silloin, kun uhkaus tehdään lausuntoa edeltävänä ajankohtana. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion.
Asian käsittelyä jatkettiin edelleen Korkeimmassa oikeudessa A:n valituksen johdosta. Korkein oikeus nosti ensiksi esille oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista koskevan rikoslain säännöksen sekä saman esityölausuman kuin hovioikeus. Korkein oikeus kuitenkin painotti etenkin rikoslain säännöksen tulkintaa. Se tulkitsi kohtaa ”oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella estää tai yrittää estää toista antamasta lausuntoa” niin, että rangaistavuus edellyttää uhkauksen tulemista lausunnonantajan tietoon. Vasta tietoisuus uhkauksesta voi johtaa siihen, että kohdehenkilö uhkauksen vuoksi joko luopuu lausunnon antamisesta oikeudessa tai muuttaisi lausuntonsa sisältöä. Yrityksestä olisi kysymys niissä tilanteissa, joissa uhkauksen saanut antaa lausuntonsa sitä muuttamatta uhkauksesta huolimatta. Sen sijaan rangaistavaa ei olisi säännöksen sanamuodon mukaan tilanne, jossa uhkaus ei ole saavuttanut kohdettaan eikä siten ole voinut vaikuttaa tämän tahdonmuodostukseen. Korkein oikeus hylkäsi johtopäätöksenään syytteet oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta, koska uhkaukset eivät koskaan saavuttaneet kohteitaan eivätkä olleet vaikuttaneet näiden tahdonmuodostukseen.
Ratkaisulla täsmennetään oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista koskevan säännöksen tulkintaa. Uhkaukseksi ei voida katsoa tilannetta, jossa uhkaus ei tule kohteen tietoon. Tällaista ei katsota myöskään uhkauksen yritykseksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa