» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli kuljettanut veljensä rakentamaa kevytmoottoripyörää ja loukkaantunut menetettyään ajoneuvon hallinnan. Tapahtumahetkellä 17-vuotias A ei ollut tiennyt, ettei ajoneuvoa ollut vakuutettu. A:n alaraajat halvaantuivat pysyvästi ja hän haki liikennevakuutuskeskukselta korvausta kivusta ja särystä. Liikennevahinkolautakunta katsoi, että A:n olisi pitänyt tietää, ettei ajoneuvo ollut vakuutettu, sillä siitä puuttui rekisterikilpi. Tämän perusteella A:n korvaushakemus tuli hylätyksi. A nosti asiasta kanteen käräjäoikeudessa liikennevakuutuskeskusta vastaan.
Ajamassaan kanteessa A esitti perusteluikseen, ettei ollut kiinnostunut moottoriajoneuvoista eikä hän tiennyt niiden rekisteröinnistä mitään. Päätös ajamaan lähtemisestä oli tapahtunut hetken mielijohteesta. A:n kuljettama matka oli noin kilometrin mittainen, jonka aikana halvaantumiseen johtanut onnettomuus tapahtui.
Liikennevakuutuskeskus kiisti kanteen sillä perusteella, että Liikennevakuutuslain mukaan A:lla oli vakuutusta koskeva huolellisuusvelvoite. A:n olisi pitänyt varmistua, että ajoneuvo on vakuutettu. Ajoneuvosta puuttunut rekisterikilpi osoitti lähes varmasti, ettei ajoneuvoa oltu vakuutettu. A:n olisi myös ikänsä puolesta pitänyt tajuta tämä seikka.
Tuomiossaan käräjäoikeus katsoi, ettei A:n tietämättömyyttä ajoneuvon vakuuttamattomuudesta ollut pystytty osoittamaan. Ratkaistavaksi jäi kuitenkin, mitä A:n olisi pitänyt tietää. Lain mukaan poikkeuksena keskuksen korvausvelvollisuudelle on tilanne, jossa vahinko on kohdistunut vahingon aiheuttaneen ajoneuvon kuljettajaan ja hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ettei ajoneuvoa varten ollut säädettyä vakuutusta. Yleisenä sääntönä pidettiin, että on keskuksen vastuulla osoittaa mitä A:n olisi pitänyt tietää. A:n ei olisi pitänyt tietää tai ottaa selvää ajoneuvon vakuuttamattomuudesta, mikäli mikään poikkeava seikka ei antaisi syytä olettaa ajoneuvon olevan vakuuttamaton.
Riidaton seikka oli, ettei onnettomuusajoneuvossa ollut minkäänlaisia kilpiä. Tämä katsottiin sellaiseksi seikaksi, joka osoitti ettei ajoneuvo ollut ajokelpoinen. Ajoneuvo oli myös seissyt kotitalon pihalla useita kuukausia ja A:n veli oli kieltänyt koskemasta ajoneuvoon. Myös A:n asuinseudulla esiintyvä mopojen yleisyys katsottiin sellaiseksi seikaksi, jonka perusteella A:n olisi pitänyt tietää, että ajoneuvossa tulisi olla rekisterikilpi. Näihin perusteisiin nojaten käräjäoikeus katsoi, että A:n olisi liikennevakuutuslain tarkoittamalla tavalla pitänyt tietää, ettei kevytmoottoripyörä ollut vakuutettu. Näin ollen, ei liikennevakuutuskeskus ollut velvollinen korvaamaan A:lle aiheutuneita vahinkoja. Hovioikeus vahvisti käräjäoikeuden tuomion.
A valitti asiasta korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus yhtyi alempien oikeuksien mielipiteeseen, ettei A tiennyt ajoneuvon vakuuttamattomuudesta eikä liikennevakuutuslain sisällöstä. Pääsääntönä kuitenkin on, ettei tietämättömyys kelpaa puolustukseksi. Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi siis jää oliko A ajoon lähtiessään vilpittömässä mielessä. Korkein oikeus käytti hyväkseen käräjäoikeuden lähtökohtaa, jossa A:n ei olisi tarvinnut varmistua ajoneuvon vakuutuksesta mikäli mikään poikkeava seikka ei siihen viittaisi. A:n kuitenkin katsottiin laiminlyöneen kaikki varotoimet varmistuakseen ajoneuvon ajokelpoisuudesta ja näin ollen A:n valitus tuli hylätyksi.
Yleisen oikeustajun näkökulmasta on nähtävä, että A oli selvästi olosuhteet huomioon ottaen sellaisessa tilanteessa, jossa oikeuden mainitsemat seikat olisi pitänyt ottaa huomioon. A:n loukkaantuminen johtui omasta huolimattomuudesta ja turvallisuuden laiminlyönnistä. Näin ollen on ymmärrettävää, ettei A ole oikeutettu vahingonkorvaukseen.
Selaa lakitietoa