Mies oli vuonna 2015 elokuussa aiheuttanut pyöräilijän kuoleman ajamalla tahallaan tämän eteen ja pysähtymällä. Tämä johti siihen, että pyöräilijä oli suistunut pää edellä asfalttiin ja oli kuollut vammoihinsa seuraavana päivänä. Hovioikeus oli tuominnut miehen seuraavista rikoksista: törkeä pahoinpitely, törkeä kuolemantuottamus, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja liikennepako tieliikenteessä. Rangaistukseksi määrättiin 2 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistus. Asia eteni Korkeimpaan oikeuteen (KKO) rangaistuksen määräämisen osalta.
Syyttäjä oli vaatinut KKO:ssa rangaistuksen korottamista 4,5 vuodeksi vankeutta, joka oli aikanaan ollut käräjäoikeuden tuomio. Mies puolestaan vaati rangaistuksen alentamista 1,5 vuodeksi ehdollista vankeutta. KKO:n tuomiossa tuli arvioitavaksi rikoslain (RL) 6 luvun 4 § ja 7 §:n 1 kohta.
RL 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Lieventävänä asianhaarana KKO:n tuomiossa ei otettu huomioon pyöräilijän menettelyä. Miehen toiminta katsottiin selvästi pääasialliseksi syyksi siihen, että pyöräilijä oli menettänyt polkupyöränsä hallinnan ja saanut kuolemaan johtaneet vammat.
KKO katsoi, että miehen syyllisyyttä ja hänelle tuomittavaa rangaistusta vähentävänä seikkana otettiin huomioon miehellä diagnosoitu aviovamma, jonka jälkitilasta johtuen miehellä oli vaikeuksia säädellä käyttäytymistään.
RL 6 luvun 7 §:n 1 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. KKO ei pitänyt asian saamaa julkisuutta rangaistusta lieventävänä seikkana.
KKO totesi julkisuuden olleen laaja-alaista ja suuren huomion kohteena, mutta ei pitänyt sitä laadultaan tai laajuudeltaan poikkeuksellisena. Arvioinnissa otettiin huomioon rikosten luonteen ja seurauksen vakavuuden lisäksi se, että tapaus liittyi muutenkin julkisuudessa kiinnostuksen kohteena olevaan eri liikennevälineiden asemaan liikenteessä. KKO ei myöskään katsonut julkisuutta selvästi leimaavaksi tai muutoin epäasianmukaiseksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi