» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa dementoituneelle vanhainkodin asukkaalle oli haettu vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua. Hän sairasti aivoinfarktin pohjalta vanhuuden tylsistymistä, kroonista keuhkoputken tulehdusta ja laajenemaa. Lisäksi hänen vasen lonkka oli murtunut. Hän käveli vain taluttaen ja liikkui ulkona pyörätuolilla autettuna. Kuljetuspalvelua haettiin matkoihin, jotka kohdistuivat viikonloppuisin hänen tyttärensä kotiin ja kesäisin mökille.
Kunnan sosiaalilautakunta oli hylänny hakemuksen vedoten siihen, että koska henkilö on pysyvässä laitoshoidossa laitoksen järjestämä kuljetus on riittävä ottaen huomioon hänen tilanteensa. Lääninoikeus hylkäsi lautakunnan päätökseen tehdyn valituksen, sillä se katsoi että sairauksien vuoksi henkilön toimintakyky oli niin vajavainen, ettei kuljetuspalveluiden avullakaan hänen omatoimista suoriutumista voitu tukea. Lääninoikeus katsoi myös, että henkilö ei välttämättä tarvitse kuljetuspalvelua tavanomaisista elämän toiminnoista suoriutumiseen.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että henkilö oli ensinnäkin vammaispalveluasetuksessa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö. Toiseksi kyseessä olevat matkat olivat asetuksessa tarkoitettuja tarpeellisia, jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia. Kolmanneksi korkein hallinto-oikeus totesi, että henkilö tarvitsi näitä kuljetuksia vammaispalvelulaissa tarkoitetulla tavalla suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Tätä lopputulemaa tuki se seikka, että vanhainkodin järjestämä kuljetus toimi vain virka-aikana. Näin ollen korkein hallinto-oikeus kumosi lääninoikeuden ja sosiaalilautakunnan päätökset ja palautti asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa