» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tässä Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa on kyse siitä, onko rakennuksen omistajalla oikeus saada korvausta rakennussuojelulain nojalla määrätyn väliaikaisen toimenpidekiellon vuoksi aiheutuneesta vahingosta, kun suojeluesitys on myöhemmin hylätty.
Fredrikintorin apteekki oli toiminut vuodesta 1908 asti As Oy Rödbergsgatan 1 Bostads Ab:n (As Oy) osoitteessa Punavuorenkatu 1. Uudenmaan ympäristökeskus määräsi rakennussuojelulain nojalla apteekin kiinteän sisusuksen väliaikaiseen toimenpidekieltoon, sillä perusteella, että kysymyksessä saattoi olla rakennussuojelulaissa tarkoitettu kohde. Kiellosta valitettiin, mutta Korkein hallinto-oikeus pysytti kiellon.
Apteekkitoimintaa palvellut sisustus ei kuitenkaan lopulta ollut rakennussuojelulaissa tarkoitettu kulttuuriperinnön säilyttämiseksi suojeltava kohde, joten sitä päätettiin olla suojelematta saman lain nojalla. As Oy teki hakemuksen lunastustoimituksesta. Se vaati vahingonkorvausta valtiolta menetettyjen vuokratulojen osalta. Lunastustoimikunta hylkäsi korvausvaatimuksen ja jätti toimituksen sikseen. Se perusteli ratkaisuaan sillä, että rakennussuojalaissa oli tyhjentävästi esitetty ne olosuhteet, jolloin valtion korvaus on määrättävä ja lakia hallituksen esityksen valossa tulkittuaan, kyseisessä tilanteessa nämä olosuhteet eivät täyttyneet.
As Oy valitti Etelä-Suomen maaoikeuteen, mutta tämä hylkäsi valituksen sillä perusteella, että lain ja sen valmisteluaineistojen mukaan toimenpidekiellon johdosta ei voitu vaatia valtiolta korvauksia. As Oy:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus tutki rakennussuojelulain tarkoitusta sen esitöiden ja tulkintatavan valossa. Se näki myös, ettei kyseisen lain mukaan väliaikaisen toimenpidekiellon aiheuttamasta vahingosta kuulu saada valtiolta korvausta. Korkein oikeus otti kantaa myös Suomen Perustuslain turvaamaan omaisuudensuojaan, jota voidaan rajoittaa valtion toimesta ainoastaan yleisen tarpeen vuoksi tai erityisessä säätämisjärjestyksessä säädetyllä lailla. Korkein oikeus päätyi kumoamaan maaoikeuden tuomion ja palauttamaan asian lunastustoimikunnalle, jonka tulee ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja antaa ratkaisu korvausvaatimuksista.
Korkein oikeus ei kuitenkaan ollut ratkaisusta yksimielinen. Esittelijä ja eri mieltä olevat jäsenet katsoivat esimerkiksi, että korvauksen epääminen ei olisi ristiriidassa Suomen Perustuslain kanssa.
Yleisesti jokaisen ihmisen omaisuuden suoja on turvattu perustuslain tasolla. Tämä tarkoittaa sitä, että se on perustavanlaatuinen oikeus, johon edes valtio ei saa puuttua ilman erityistä syytä. Jokaisella on oikeus käyttää omaisuuttaan, miten haluaa. Valtion pakkolunastuksen ehtona on se, että yleinen tarve vaatii lunastusta ja valtio antaa omaisuudesta täyden korvauksen. Käytännössä pakkolunastusta voisi tapahtua esimerkiksi Suomen valtion ollessa yleisessä sotatilassa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa