» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Vankilassa korkeassa virkamiesasemassa olleet henkilöt A ja B olivat syytettyinä virkavelvollisuuden laiminlyönnistä sen takia, että heidän alaisuudessaan ei oltu noudatettu vankilan päiväjärjestystä. Päiväjärjestys vankilassa on ohjesäännöstö, jonka mukaan vankilan päivittäinen arki toteutetaan. Päiväjärjestys on laadittu vankien ja vartijoiden turvallisuuden vuoksi. Sillä myös ennalta estetään vankilasta tapahtuvia karkauksia. Mikäli päiväjärjestyksen noudattamatta jättämisestä seuraa vahinkoa, voidaan tahallisesta noudattamatta jättämisestä asettaa virkamies rikosvastuuseen. Mikäli päiväjärjestystä ei noudateta tahallisesti, vaan epähuomiossa, voidaan virkamies asettaa rikosvastuuseen tuottamuksellisesta teosta. Mikäli tuottamus katsottiin aiemman rikoslain mukaisesti lieväksi, ei rikosvastuuseen voitu asettaa.
Uuden lain mukaisesti myös lievästä tuottamuksesta voitiin asettaa rikosvastuuseen, mikäli teon haitallisuus, vahingollisuus tai muita seikkoja ei katsottu vähäiseksi. Tässä tapauksessa syytetyille oli edullisempaa soveltaa aiempaa lakia, vaikka laki oli muuttunut asian käsittelyn aikana. Rikoslaissa lakimuutosten aikana sovelletaan aina syytetylle myönteisempää lakia. Tätä kutsutaan lievemmän lain periaatteeksi.
Vankilan johtaja ja vartiopäällikkö olivat asetettuna syytteeseen siitä syystä, että erillisruokailijat olivat vajaan vuoden ajan olleen ruokailemassa siten, että muiden vankien sellinovet olivat vielä auki heidän hakiessa ruokaa. Erillisruokailijoita olivat uhkailua kokeneet vangit ja pelkäävät vangit. Tilanne oli kärjistynyt, kun yhtä erillisruokailijaa oli pistetty piikillä useita kertoja ylävartaloon ja päähän. Tapauksen aikaan vartijoita oli valvomassa yksi vartija, vaikka ohjesäännön mukaan piti olla kaksi.
Käräjäoikeus pohti virkamiesten tuottamuksellisuutta sitä kautta, miten valvontaa oli suoritettu. Päiväjärjestyksen mukainen toiminta oli vajanaista, mutta erinäisiä palavereja oli pidetty vartijoiden ja vankien kanssa, joiden mukaan turvallisuudesta ei tullut huomioita. Näillä perusteilla käräjäoikeus piti A:n ja B:n tuottamusta lievänä, ja syyte hylättiin. Syyttäjä valitti hovioikeuteen, joka piti käräjäoikeuden ratkaisua oikeana.
Korkeimmassa oikeudessa asiaa pohdittiin siltä kannalta, että päiväjärjestyksen noudattaminen oli ensisijaisesti osastojen esimiesten tehtävä, eikä A:n ja B:n tietoisuuteen välttämättä tullut päiväjärjestyksen noudattamatta jättäminen. A:lla ja B:llä ei ollut syytä epäillä, etteikö päiväjärjestystä noudatettaisi, täten Korkein oikeus tuli tulokseen, että virkavelvollisuuden rikkominen oli lievästi tuottamuksellinen. Hovioikeuden päätös jätettiin voimaan, eli syyte hylättiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa