» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:68 oli kysymys testamentin tehottomaksi julistamisesta ja testamentin hyväksymisen merkityksestä testamentin toissijaismääräyksen kannalta. Henkilö C oli määrännyt testamentissaan, että hänen omistamansa X Oy:n osakkeet oli jaettava hänen lapsilleen A:lle ja B:lle. Kun C oli kuollut, osakkeet oli testamentin mukaisesti luovutettu lapsille. B oli sittemmin omassa testamentissaan määrännyt henkilölle Y Oyj:n osakkeet säätiö G:lle, jotka olivat A:n mukaan tulleet X Oy:n osakkeiden sijaan. A oli kanteessaan vaatinut vahvistettavaksi, ettei B ollut voinut määrätä omassa testamentissaan Y Oyj:n osakkeista, koska niitä koski C:n testamentin toissijaismääräys. Lisäksi hän vaati vahvistettavaksi, että A:lla oli oikeus saattaa voimaan isänsä testamenttiin sisältyvä jälkimääräys, jonka mukaan puolet Oyj:n osakkeista kuului hänelle. A:n mukaan hän ei ollut menettänyt kanneoikeuttaan, koska hän oli hyväksynyt veljensä testamentin. Hän oli myös nostanut kanteen kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän oli saanut tietää, että hänen veljensä testamentti ja perinnönjako loukkasivat hänen oikeuttaan.
Käräjäoikeus oli hyväksynyt A:n nostaman kanteen ja näin ollen katsoi, että C:n testamenttiin sisältyi A:n tarkoittama toissijaismääräys, joka koski myös perheyhtiön osakkeiden sijaan tullutta omaisuutta. Säätiö G:n valituksen johdosta hovioikeus oli kumonnut käräjäoikeuden tuomion. Hovioikeus ei lausunut säätiön valitusperusteista vaan kiinnitti huomiota siihen, ettei A ollut nostanut kannetta kohtuullisessa ajassa siitä, kun A oli testamentin tiedoksi saadessaan tullut tietoiseksi siitä, että B oli määrännyt myös siitä omaisuudesta, joka oli A:n käsityksen mukaan kuulunut A:lle.
Korkeimman oikeuden arvioitavana oli kysymys siitä, sisältyikö C:n testamenttiin toissijaismääräys ja koskiko se myös perheyhtiön osakkeiden sijaan tullutta omaisuutta. Lisäksi arvioinnin kohteena oli kysymys siitä, oliko B:n testamentti tehoton siltä osin kuin hän oli määrännyt testamentissaan isänsä testamentin nojalla saamastaan omaisuudesta. Niin ikään korkein oikeus arvioi, oliko A menettänyt oikeutensa esittää kannevaatimuksiaan, koska hän oli hyväksynyt aikaisemmin veljensä testamentin ja koska hän ei ollut esittänyt vaatimuksiaan kohtuullisessa ajassa. Korkein oikeus aloitti arvioinnin testamentin hyväksymisen merkityksestä. Perusteellisen arvion mukaisesti korkein oikeus kiinnitti huomiota testamentin saajan hyväksymisen ymmärtämiseen. Korkeimman oikeuden mukaan A ei voinut enää B:n testamentin rajoituksetta ja varauksitta hyväksyttyään vaatia testamentin tehottomaksi julistamista sellaisilla perusteilla, joista hän on ollut tai joista hänen olisi pitänyt olla tietoinen. Huomionarvoista ratkaisussa on korkeimman oikeuden huomion kiinnittäminen siihen, mitä testamentin hyväksymisen käsite pitää sisällään. Korkein oikeus katsoi, että A oli hyväksyessään B:n testamentin menettänyt oikeutensa vedota testamentin tehottomuusperusteeseen. Korkein oikeus ei muuttanut näin ollen hovioikeuden tuomiota, eikä käsitellyt tai lausunut sittemmin enää kanteen nostamisesta kohtuullisessa ajassa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa