» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse siitä, että puisto- ja rakennustyöntekijä oli puuelementtiä kantaessaan kaatunut polvilleen ja loukannut reitensä. Ihossa ei ollut tapaturman jälkeen todettu vamman merkkejä. Vajaan kahden viikon päästä alaraajaan oli kuitenkin tullut kudoskuolio, jonka syynä oli ollut beetahemolyyttisen streptokokkibakteerin aiheuttama lihaspeitinkalvotulehdus. Alaraaja oli jouduttu tämän vuoksi amputoimaan. Kysymys oli siis siitä, oliko lihaspeitinkalvotulehdus tapaturmakorvaukseen oikeuttavassa syy-yhteydessä tapaturmaan.
A haki muutosta tapaturmalautakunnalta, joka määräsi vakuutusyhtiön suorittamaan A:lle reiden venähdysvamman johdosta päivärahaa korvaamaan sairaanhoitokulut. Tapaturmalautakunta totesi, että A:n kudoskuolioihin johtanut lihaspeitinkalvotulehdus oli todennäköisemmin tapaturmasta riippumaton itsenäinen sairaus, joka ei oikeuttanut korvaukseen tapaturmavakuutuslain perusteella. A haki muutosta vakuutusoikeudelta, joka ei kuitenkaan muuttanut tapaturmalautakunnan päätöstä.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus piti kuitenkin asiassa esitetyn selvityksen perusteella riittävän todennäköisenä, että nekrotisoivan faskiitin ja tapaturman välillä oli korvausvastuun perustava syy-yhteys.
Vaikka Vakuutusyhtiö oli vastauksessaan korkeimmalle oikeudelle viitannut mm siihen, että A:lla on diabeetikkona ollut tavanomaista suurempi riski saada bakteeri-infektio, ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon mukaan A:n sairastama diabetes oli mahdollisesti myötävaikuttanut nekrotisoivan faskiitin kehittymiseen ja etenemiseen, nämä seikat eivät antaneet aihetta päätyä syy-yhteyden osalta toiseen lopputulokseen. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että A:lle kehittynyt nekrotisoiva faskiitti ja siitä johtunut reiden amputaatio olivat seurausta häntä kohdanneesta tapaturmasta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa