» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa kyse oli asianomistajan syyteoikeudesta ja sen vanhentumisesta. Asianomistaja, B, oli ilmoittanut erikseen esitutkinnassa ettei hänellä ole rangaistusvaatimusta rikosasiassa, joka koski työturvallisuutta. Tapauksessa syyttäjä vaati A:lle rangaistusta työturvallisuusrikoksesta ja asianomistaja B oli yhtynyt syyttäjän syytteeseen. A:n mukaan B oli luopunut syyteoikeudestaan, koska B oli esitutkinnassa kertonut ettei hänellä ollut rangaistusvaatimuksia. Näin ollen A katsoi, ettei B:llä ollut syyteoikeutta. Tapauksessa B:n päälle oli töissä kaatunut kolminkertaista ikkunalasia aiheuttaen B:lle kallonmurtuman sekä verihyytymiä aivoihin. Tämä onnettomuus oli aiheutunut esimiehen, A:n, laiminlyönnistä.
Käräjäoikeuden mukaan laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa (ROL:n) mukaan asianomistajan peruuttaessa syyttämispyyntönsä, ei hänellä ole oikeutta esittää rikoksen johdosta syyttämispyyntöä. Asianomistaja menettää syyteoikeutensa mikäli hän luopuu syytteen nostamisesta. ROL:n esitöiden mukaan jos asianomistaja peruuttaa syytepyyntönsä, ei hänellä sen jälkeen ole enää oikeutta nostaa eikä ajaa syytettä eikä hän voi yhtyä syyttäjän syytteeseen. Käräjäoikeus katsoi, että B:n esitutkinnassa antama lausuma oli sitova ja siksi A:lla oli ollut aihe luottaa lausuman pysyvyyteen. Käräjäoikeus päätti, että B oli menettänyt syyteoikeutensa asiassa. Asiassa A tuomittiin sakkoihin työturvallisuusrikoksesta, mutta B:llä ei ollut oikeutta saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, koska B:n katsottiin menettäneen syyteoikeutensa.
B valitti asiasta hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden tuomiota muutettavaksi niin, että hänellä katsoittaisiin olevan syyteoikeus eli oikeus yhtyä syyttäjän vaatimukseen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä vaan katsoi, että B:llä ei ollut syyteoikeutta asiassa. B velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos katsoi, että käräjäoikeuden päätös oli notaarin käsissä ja, että asia oli ollut vaikea ratkaista ja näytön arviointi ongelmallista.
B valitti korkeimpaan oikeuteen ja sai valitusluvan asiassa. KKO otti kantaa käräjäoikeuden kokoonpanoon, sillä eräs hovioikeuden oikeusneuvoksista oli eri mieltä. KKO:n mukaan laamannin (käräjäoikeuden puheenjohtaja) voi määrätä virassa 4 kk olleen notaarin toimimaan käräjäoikeuden puheenjohtajana yhden tuomarin istunnossa silloin, kun rikoksesta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään 1,5 vuotta vankeutta. KKO myös totesi, että työturvallisuusrikoksesta voidaan tuomiota vankeutta enintään 1 vuosi. Näin ollen KKO:n mukaan notaaria ei kuitenkaan saa määrätä yksin ratkaisemaan asiaa, jota on pidettävä vaikeana ratkaistavana. KKO:n mukaan juttu ei ollut laaja, mutta laadun osalta jää arvioitavaksi, että oliko asian laadultaan vaikeasti ratkaistava notaarille.
KKO totesi, että työturvallisuusrikoksissa oli usein vaikeita näyttökysymyksiä ja siksi niitä oli tavanomaista vaikeampi ratkaista. KKO kuitenkin katsoi, että notaari oli toimivaltainen käsittelemään työturvallisuusjutun, koska työtapaturman syy ja turvallisuus eivät olleet kyseisessä jutussa vaikeita ratkaista. Syyteoikeuden osalta KKO totesi, että syyteoikeuden menettäminen turvaa vastaajan oikeuksia. KKO:n mukaan asianomistaja ei saa tietämättään menettää syyteoikeuttaan.
KKO:n mukaan tapauksessa B ei ollut ymmärtänyt, että rangaistusvaatimuksen puuttumisella voisi olla merkitystä vahingonkorvausasian menestymisessä. KKO katsoi, että sanamuotonsa mukaan syytteestä luopumista tarkoittavan ilmoituksen merkitystä oltu selvitetty B:lle esitutkinnassa. Näin ollen KKO katsoi, ettei B ollut lausumallaan tarkoittanut sitovasti ja lopullisesti luopua vaatimasta rangaistusta asiassa. KKO totesi, että B ei ollut menettänyt asiassa syyteoikeuttaan. Lisäksi KKO määräsi A:n velvolliseksi korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Selaa lakitietoa