» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa työntekijä oli vaatinut palkkasaatavia työsopimuksen perusteella. Työnantaja kuitenkin kiisti väitteen vedoten palkkausehtojen muuttamiseen suullisella sopimuksella. Kannetta ei olisi saanut hylätä siksi, että osapuolet hiljaisesti olivat sopineet palkkausehdon muuttamisesta.
A lausui nostamassaan kanteessaan, että oli työskennellyt V Oy:llä 9.6.1999 alkaen toistaiseksi voimassa olevan kirjallisen työsopimuksen perusteella. Työsopimuksessa palkkauksesta oli sovittu, että palkka muodostuu työsuhteen neljän ensimmäisen kuukauden jälkeen peruspalkasta sekä provisiosta, joka perustui tehtyyn tulokseen. Kanteessaan A vaati, että V Oy velvoitetaan maksamaan hänelle hänen työsopimukseen perustuvia myyntiprovisioita 1.4.2001 – 31.12.2004 väliseltä ajalta yhteensä 54 500 euroa ja näihin liittyvät lomakorvaukset 5450 euroa ja molemmat määrät korkoineen. V Oy vastasi vaatien, että kanne hylätään. Perusteluiksi se sanoi, että A:n kanssa oli sovittu suullisesti luopua provisioiden maksamisesta ja että A:lle maksetaan sen sijaan alun perin sovittua korkeampaa peruspalkkaa. Käräjäoikeus katsoi, ettei ole toteennäytetty työsopimuksen palkkauksen muuttamista kyseisellä tavalla. Käräjäoikeus velvoitti V Oy:tä maksamaan A:lle hänen vaatimansa lomakorvaukset ja myyntiprovisiot korkoineen.
V Oy valitti hovioikeuteen vaatien, että A:n vaatimukset hylätään, koska työsopimusta oli suullisesti muutettu niin, että työsopimuksessa sovittu provisiojärjestelmä oli korvattu peruspalkan korotuksella. Hovioikeuden mukaan riitaista on, onko A:n työsopimuksen provisiopalkkausta muutettu työnantajan väittämän tavoin hiljaisesti taikka suullisesti sopimalla peruspalkan korotuksella. Hovioikeuden otettu vastaan todistelun, se päätti ettei A:lla ole oikeutta saada provisiopalkkaa tai siihen perustuvaa lomakorvausta ja näin ollen hylkäsi A:n niitä koskevat vaatimukset. Perusteluiksi se sanoi, ettei A:lle oltu koskaan maksettu provisiopalkkaa eikä yhtiössä ole edes järjestelmää sen maksamiseksi. A ei myöskään ole ennen joulua 2004 koskaan vaatinut provisioita. Hovioikeus vetosi, että V Oy ja A olivat hiljaisesti sopineet palkkausehdon muuttamisesta.
A valitti korkeimpaan oikeuteen vaatien, että V Oy velvoitetaan maksamaan hänelle vaatimansa provisiopalkat sekä lomakorvaukset korkoineen. V Oy vastasi vaatien, että valitus hylättäisiin perusteettomana.
Korkeimmassa oikeudessa A vetosi siihen, että hovioikeus on menetellyt virheellisesti perustaessaan ratkaisun hiljaiseen sopimiseen. V Oy ei nimittäin koskaan ollut vedonnut asiassa hiljaiseen sopimiseen. Korkein oikeus lausui, että suullisen sopimuksen ilmenemistapa sekä syntyolosuhteet ovat olennaisesti erilaisen kuin hiljaisen sopimuksen. Suullisessa sopimuksessa molemmat ilmaiset tahtonsa solmia sopimus ja päättävät, minkälaisen tekevät vai muuttavatko entistä sopimusta. Hiljaisessa sopimuksessa sopimus ei sen sijaan perustu tahdonilmaisuun vaan heidän muihin toimiinsa, kuten jonkun tietyn asiantilan hyväksyminen tai tietyllä tavalla vakiintuneesti toimiminen. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että hovioikeus menetteli virheellisesti perustaessaan ratkaisunsa hiljaiseen sopimiseen ja tämä tapahtunut oikeudenkäyntivirhe on vaikuttanut asiassa lopputulokseen. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee se ottaa omasta aloitteestaan käsiteltäväksi ja ottaa huomioon vaatimusten tueksi asiassa esitetyt perusteet ratkaista se uudelleen
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa