» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli syyllistynyt B:hen kohdistuneeseen rikolliseen tekoon aiheuttaen B:lle henkistä kärsimystä. Virallinen syyttäjä vaati myöhemmin rangaistusta A:lle kyseisestä teosta. Asianosaiset pääsivät sovintomenettelyssä sovintoon ennen tuomioistuinkäsittelyä. Sovintomenettelyssä laadittiin kirjallinen sopimus, jonka mukaan A maksaa B:lle 250 euroa korvausta ja B sitoutuu olemaan esittämättä tämän jälkeen muita vaatimuksia. Rikosasian tullessa vireille käräjäoikeuteen, B kuitenkin vaati A:lta korvausta 1200 euroa korkoineen kipuun ja särkyyn verrattavista henkisistä kärsimyksistä. A puolestaan ei maksanut sovittua korvausta sille sovitussa määräajassa. Tapauksessa oli kyse siitä, sitoiko A:n ja B:n välinen sopimus osapuolia vai oliko B:llä oikeus vaatia korvausta enemmän kuin mitä sopimuksessa oli sovittu.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n nuorena henkilönä törkeän pahoinpitelyn yrityksestä ehdolliseen vankeusrangaistukseen. B:n vahingonkorvausvaatimuksen osalta käräjäoikeus velvoitti A:n maksamaan B:lle korvausta 1000 euroa korkoineen kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota rikoksen osalta. A tuomittiin nuorena henkilönä tehdystä laittomasta uhkauksesta. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut tuomiota vahingonkorvauksen osalta.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden ratkaisun lopputulosta. Korkein oikeus arvioi sopimusta ja sen sitovuutta noudattaen yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita. Sovittelumenettely, jossa sopimus oli tehty, on vapaaehtoinen tuomioistuimen ulkopuolinen menettely, jota ei säännelty laissa tapauksen aikana. Sovinto voidaan nähdä tekijän tahdoksi hyvittää tekonsa, joten se voi esimerkiksi vaikuttaa rangaistukseen lieventävästi. Se on myös rikoksen johdosta vahinkoa kärsineelle nopeampi ja varmempi tapa saada korvausta.
Korkein oikeus totesi, että tapauksessa B oli esittänyt sopimuksesta poikkeavan vaatimuksen ennen sovittua maksuvelvoitteen täyttämisajankohtaa vaatimalla vahingonkorvausta oikeudenkäynnissä. A puolestaan oli jättänyt täyttämättä sopimuksen mukaisen maksuvelvoitteensa. Korkein oikeus antoi enemmän merkitystä A:n sopimuksen vastaiselle menettelylle, koska A:n tekemän rikoksen vuoksi sovintomenettely oli ylipäätään aloitettu.
Sovintomenettelyssä sovittu korvaus oli sidoksissa tehtyyn sopimukseen. B oli sitoutunut 250 euron korvaukseen, jos se olisi maksettu sopimuksen mukaisessa määräajassa. A ei ollut korvausta maksanut, joten sopimus oli rauennut A:n sopimusrikkomuksen vuoksi. B:llä oli oikeus vaatia oikeudenkäynnissä korvausta A:lta sopimuksen vaikuttamatta asiaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa