» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:2004:30 koski kysymystä kustannusyhtiön toimitusjohtajan oikeudesta kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin, mikäli hän niihin vastatessaan joutuisi paljastamaan kustannusyhtiön julkaiseman kirjan laatijan tai sen sisältämien tietojen antajan. Toimitusjohtajaa kuultiin todistajana törkeää kunnianloukkausta koskevan asian esitutkinnassa.
Keskusrikospoliisi pyysi käräjäoikeudelle tekemässään hakemuksessa, että toimitusjohtaja (H) velvoitettaisiin kertomaan ilmeisesti tiedossaan olevan internet-kirjoituksen laatijan. H puolestaan vastusti hakemusta ja katsoi, että oli oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 ja 24 pykälän perusteella oikeutettu kieltäytymään todistamasta. H katsoi olevansa internet-kirjoituksen pohjalta laaditun kirjan julkaisijana rikoksesta epäillyn asemassa ja lisäksi tieto kirjoituksen laatijasta kuului H:n mukaan yhtiön julkaisutoiminnan liike- ja ammattisalaisuuden piiriin. Käräjäoikeus kuitenkin hyväksyi keskusrikospoliisin hakemuksen ja velvoitti H:n kertomaan kirjoituksen laatijan 5 000 euron sakon uhalla. Käräjäoikeuden mukaan asiassa oli kyse internet-kirjoituksesta eikä se vuoksi mahdollinen syytteen vaara kirjajulkaisun osalta oikeuttanut kieltäytymään todistamasta. H ei myöskään ollut esittänyt perustetta sille, että tiedon ilmaiseminen olisi ollut omiaan aiheuttamaan taloudellista vahinkoa hänelle. Joka tapauksessa erittäin tärkeät syyt vaativat H:n kuulemista, sillä esitutkinnassa oli selvitettävänä törkeää kunnianloukkausta koskeva rikos. Hovioikeus ei nähnyt syytä muuttaa käräjäoikeuden päätöstä H:n velvoittamisesta vastaamaan kysymykseen ja ilmaisemaan keskusrikospoliisin hakemuksessa tarkoitettu seikka.
Korkein oikeus katsoi päätöksessään, ettei H:lla ollut oikeutta kieltäytyä syytteen vaaran perusteella todistamisesta. Korkeimman oikeuden mukaan H:hon mahdollisesti kohdistuva syytteen vaara ei ollut sidoksissa siihen, saadaanko internetissä levitetyn kirjoituksen laatija selville. Asiassa ei myöskään ollut ilmennyt sellaista seikkaa, mikä antaisi aihetta olettaa, että keskusrikospoliisin hakemuksessa tarkoitettuihin kysymyksiin vastaaminen voisi aiheuttaa syytteen vaaran H:lle tai hänen läheisilleen.
Mitä tuli H:n kieltäytymiseen liikesalaisuuden perusteella, H:n mukaan A Oy:n kustantaman kirjan perustana olevan aineiston käyttöön liittyy erityinen salassapitosopimus, jonka rikkominen aiheuttaisi yhtiölle huomattavan korvausvelvollisuuden. Korkeimman oikeuden mukaan yksityisoikeudellinen sopimus joidenkin tietojen salassapidosta ei kuitenkaan voi syrjäyttää oikeudenkäymiskaareen perustuvaa yleistä todistamisvelvollisuutta.
Hovioikeuden päätöksen jälkeen lähdesuojaa koskevat säännökset uudistettiin lailla sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (sananvapauslaki). Korkein oikeus sovelsi kyseistä lakia ja totesi, että sanavapauslain 16 pykälän ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 pykälän 2 momentin mukaan H ei ole velvollinen ilmaisemaan edustamansa yhtiön julkaiseman kirjan laatijaa tai sen sisältämien tietojen lähdettä. Hänellä ei ollut myöskään velvollisuutta vastata sellaisiin kysymyksiin, joihin hän ei voinut vastata paljastamatta kirjan laatijaa tai tietolähdettä. Siten H:lla oli oikeus kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin, jotka koskivat internet-julkaisun laatijaa tai sen sisältämien tietojen lähdettä, jollei hän pystynyt tekemään sitä paljastamatta kirjan kirjoittajaa tai sen sisältämien tietojen antajaa.
Korkein oikeus päätyi edellä mainituin perustein siihen lopputulokseen, että asia tuli palauttaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Korkeimman oikeuden mukaan H oli todennut, ettei hän välttämättä tiedä internet-kirjoituksen laatijaa tai tietolähdettä. Asiassa ei voitu pitää poissuljettuna, etteikö H olisi voinut vastata kysymyksiin millään tavoin joutumatta samalla paljastamaan edustamansa yhtiön julkaiseman kirjan laatijan tai tietolähteen. Koska H:n oikeus kieltäytymiseen riippui siitä, pystyikö hän vastaamaan esitettäviin kysymyksiin paljastamatta kirjan laatijaa tai tietolähdettä, asia palautettiin käräjäoikeuteen sen selvittämiseksi, oliko kuulustelun jatkamiseen tarvetta.
Eri mieltä oleva oikeusneuvos Lehtimaja oli enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, mitä korkein oikeus lausui oikeudenkäyntiaineiston julkisuudesta ja H:n oikeudesta kieltäytyä vastaamasta hänelle esitettyihin kysymyksiin syytteen vaaran ja liikesalaisuuksien paljastumisen perusteella. Hän katsoi, että H oli jo riittävästi perustellut oikeuttaan kieltäytyä vastaamasta hänelle esitettyihin kysymyksiin. Tämän vuoksi asiaa ei ollut tarvetta palauttaa käräjäoikeuteen ja keskusrikospoliisin hakemus olisi tullut hylätä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa