» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli ulkomaalaisena saapunut Suomeen kiintiöpakolaisena joulukuussa 1988. Hänen maassaoleskelu oli ollut pysyväisluonteista. Hänelle oli myönnetty määräaikaisia oleskelulupia vuosille 1990-1995, 1995-1997 ja 1997-1999 yhteensä 9 vuoden ajalle. Lain mukaan pysyvän oleskeluluvan saamisen edellytyksenä on kahden vuoden määräaika, joka oli hänen osaltaan täyttynyt jo vuonna 1990.
A:lle ei oltu myönnetty pysyvää oleskelulupaa ulkomaalaisviraston toimesta sillä perusteella, että heidän näkemyksensä mukaan oleskelulupaa vastaan oli lain mukainen erityinen syy. Tällaisena erityisenä syynä he pitivät A:n kahta liikennerikkomusta, joihin hän oli syyllistynyt vuonna 1994. Kummassakin rikkomustilanteessa A oli ajanut ylinopeutta aiheuttamatta henkilö- tai muuta vahinkoa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei rikkomuksiin syyllistymistä voitu pitää pysyvää oleskelulupaa vastaan olevana erityisenä syynä ottaen huomioon rikkomusten vakavuus, niistä kulunut aika ja se seikka, että A oli oleskellut maassa jo oleskelulupaan edellytettävän kahden vuoden määräajan. Korkein hallinto-oikeus kumosi ulkomaalaisviraston päätöksen ja palautti asian sen uudelleen käsiteltäväksi.
Pyydä tarjous lakipalvelusta
Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi
Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa