» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa oli kyse patentinhaltijan yksinoikeudesta. Porin kaupunki oli pitänyt öljyntorjuntavalmiudessa hankkimaansa laitteistoa, vaikka sillä ei ollut patentinhaltijan lupaa laitteiston hyväksikäyttöön. Korkeimman oikeuden mukaan kaupunki oli toimiessaan näin loukannut patentinhaltijan yksinoikeutta. Ratkaisussa käsiteltiin myös käyttökiellon määräämistä ja patenttilain 58 §:ssä tarkoitetun muun vahingon korvausvelvollisuutta. Tapausta käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa, Helsingin hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa.
Osakeyhtiö A:lla oli patentti laitteeseen, jonka tarkoitus oli kerätä öljyä veden pinnalta. Osakeyhtiö B oli rakentanut öljyntorjunta-aluksen Porin kaupungille, ja liittänyt kyseisen öljynkeräyslaitteen siihen. Helsingin raastuvanoikeus oli vuonna 1991 vahvistanut että kyseinen laite loukkasi A:n patenttia. Helsingin hovioikeus oli vuonna 1992 pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen. A oli sittemmin myynyt liiketoimintansa ja patenttinsa osakeyhtiö C:lle. A oli myös siirtänyt C:lle kaikki vahingonkorvaussaatavat ja kohtuulliseen hyvitykseen liittyvät saatavat sekä kaikki muut mahdolliset rahamääräiset saatavat loukkauksista siirrettyjä patentteja vastaan.
Käräjäoikeus totesi ratkaisussaan, että patenttilain 58 §:n mukaan patentinloukkauksen saattoi toteuttaa esimerkiksi patentoidun laitteen valmistus ja myynti, laitteen käyttö teollisuudessa muiden tuotteiden valmistukseen tai laitteen käyttö muulla tavoin. Sekä julkisyhteisö että yksityinen yritys saattoivat loukata patenttia samalla tavoin. Sillä seikalla, että julkisyhteisö käytti patenttia loukkaavaa laitetta sille lain määräämän velvoitteen täyttämiseen ei ollut merkitystä. Laitteen käyttö oli joka tapauksessa patentinloukkaus. Kaupunki oli käräjäoikeuden mukaan ollut tietoinen siitä, kenelle patentti kuuluu ja patentinloukkaus oli siis tahallinen. Korvauksen suuruutta määritettäessä kiinnitettiin huomiota muun muassa siihen, ettei kaupunki ole saanut käytöstä taloudellista hyötyä. Käräjäoikeus velvoitti kaupungin maksamaan C:lle yhteensä 93 600 markkaa korkoineen. Sekä kaupunki että C valittivat hovioikeuteen.
Hovioikeus vapautti Porin kaupungin osasta käräjäoikeuden määräämää korvausvelvollisuutta ja kielsi Porin kaupunkia käyttämästä C:n omistamaa patenttia loukkaavaa öljynkeräyslaitteistoa. Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu. Sekä Porin kaupunki että C valittivat korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus totesi, että patentinloukkauksen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko laitetta tosiasiallisesti käytetty öljyntorjuntaan vai ei. Kyse on joka tapauksessa ollut patentinhaltijan yksinoikeuden piiriin kuuluvasta keksinnön hyväksikäytöstä.
Patenttilain 3 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan patentin tuoma yksinoikeus ei käsitä hyväksikäyttöä, joka ei tapahdu ammattimaisesti. Korkein oikeus totesi, että ammattimainen hyväksikäyttö ei rajoitu pelkästään elinkeinotoiminnan piiriin eikä ammattimaisuus myöskään edellytä toiminnalta tulon hankkimista tai voiton tavoittelua. Öljynkeräyslaitteiston pitäminen torjuntavalmiudessa kunnan lakisääteisen tehtävän hoitamiseksi on siis laitteen ammattimaista hyväksikäyttöä. Tähän ei vaikuta se, että hyväksikäytöllä hoidetaan yhteiskunnallisesti merkittävää julkista tehtävää. Korkein oikeus katsoi hovioikeuden tavoin, että kaupunki on loukannut C:n patenttioikeutta. Korkein oikeus päätyi hovioikeuden tavoin kieltämään kaupunkia loukkaamasta C:n patenttioikeutta. Korkein oikeus päätti, että hovioikeuden tuomiota ei muuteta myöskään korvausvelvollisuuden osalta.
Eri mieltä ollut korkeimman oikeuden jäsen ei olisi kieltänyt kaupunkia käyttämästä öljynkeräyslaitteistoa, sillä hän katsoi että patentinhaltija ja kaupunki ovat jo tuomituilla korvauksilla asetettu siihen asemaan jossa he olisivat olleet mikäli kaupunki olisi alun perin hankkinut laillisen oikeuden patentin käyttöön.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa