» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa iäkäs ja sairaalloinen vaimo (A) oli myynyt miehelleen (B) omistamansa osuuden heidän asuntonaan käyttämänsä huoneiston hallintaan oikeuttavista osakkeista. Tuomioistuimen oli ratkaistava, tuliko kauppaa pitää pätemättömänä oikeustoimilain 31 §:n nojalla.
A:n tyttären C:n B:n kuolinpesää vastaan nostamassa kanteessa vaadittiin käräjäoikeutta vahvistamaan, ettei kauppa ollut oikeustoimilain 31 ja 33 §:n nojalla A:ta sitova.
Käräjäoikeus totesi tuomiossaan, että olosuhteista ei voitu varmuudella tehdä sellaista johtopäätöstä, että kauppa ei ollut vastannut A:n tahtoa, muun muassa sen vuoksi, että oikeustoimen tekemiseen olivat voineet vaikuttaa sellaiset syyt, joista ulkopuolisilla ei voinut olla mitään käsitystä. Myöskään lääketieteellisen selvityksen ja kaupantekotilanteesta kertoneen todistajan kertoman perusteella ei voitu päätellä, että A:n ymmärryskyky kaupantekohetkellä olisi ollut alentunut. Käsitystä tukivat myös kahden muun todistajan kertomukset. Tuomioistuin otti huomioon myös huoneisto-osuuden ulkopuolisen kysynnän puutteen. C ei ollut näyttänyt oikeustoimilain 31 §:n mukaisen kiskomisen tunnusmerkistön täyttymistä toteen tai että kauppa olisi ollut tehty olosuhteissa, joihin vetoamista olisi voitu pitää kunnianvastaisena tai arvottomana, minkä vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta, minkä jälkeen C valitti korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus kiinnitti huomiota muun muassa perukirjaan merkittyjen A:n varojen vähäisyyteen ja siihen, ettei A ollut viimeisten elinkuukausiensa aikana kyennyt hoitamaan asioitaan vähentyneen liikkumiskykynsä vuoksi. Tämän vuoksi korkein oikeus ei pitänyt uskottavana, että A olisi voinut ennen kuolemaansa vain yhdessä vuodessa käyttää koko kauppahinnan kulutukseen tai muuhun sellaiseen tarkoitukseen, josta ei olisi jäänyt tositteita tai muita jälkiä. Kauppakirjassa oli lukenut, että kauppahinta oli tullut kuitatuksi. Korkein oikeus katsoi esitetyn näytön perusteella, että luovutustoimi oli kauppakirjan saamasta sisällöstä poiketen ollut vastikkeeton. Esitetyn näytön perusteella ei ollut myöskään uskottavaa, että A olisi luovutustoimen avulla halunnut estää omaisuutensa siirtymisen perintönä ainoalle tyttärelleen, jonka hyväksi hän oli tehnyt testamentin. Näyttö viittasi tuomioistuimen mukaan siihen, että luovutus oli tapahtunut pelkästään B:n tavoitteiden toteuttamiseksi. Korkeimman oikeuden mukaan oli jäänyt luotettavasti näyttämättä, ettei A olisi ymmärtänyt kanteessa tarkoitetun luovutustoimen merkitystä tai että hän muulla perusteella olisi luovutuksen tapahtuessa ollut vailla oikeustoimikelpoisuutta. Tästä huolimatta A:n sairaudesta ja elämäntilanteesta oli johtunut, että hänen kykynsä itsenäiseen tahdonmuodostukseen oli kaupanteon aikaan ollut huomattavasti alentunut. Oli tämän vuoksi todennäköistä, että osakekaupasta ja sen ehdoista oli tosiasiallisesti päättänyt B ja että A oli sairautensa ja eristäytyneisyytensä johdosta sekä B:stä riippuvaisena suostunut kauppaan.
Korkein oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että B oli käyttänyt hyväkseen A:n hänestä riippuvaista asemaa ja siten saanut A:n vastikkeettomasti luovuttamaan hänelle osuutensa puolisoiden yhdessä omistamista asunto-osakkeista. Kauppakirja oli siten oikeustoimilain 31 §:n nojalla luovutustoimena pätemätön eikä sitonut A:n oikeudenomistajaa C:tä. B:n kuolinpesän osakkaat tuomittiin yhteisvastuullisesti korvaamaan C:lle kuolinpesän varoista A:n osuuden arvo.
Selaa lakitietoa