Minilex - Lakipuhelin

Oikeus useampaan hyvitykseen tasa-arvolain vastaisen menettelyn seurauksena - KKO:2005:25

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

  • naisten ja miesten välinen tasa-arvo
    Hyvitys

Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa C oli hakenut hallinto-oikeussihteerin virkaa hallinto-oikeudesta. Kyseiseen virkaan haettiin kahta henkilöä, jotka virkasuhteeseen nimitettäessä kuuluivat samaan palkkausluokkaan. C oli hakenut molempia virkoja, mutta hallinto-oikeus oli nimityspäätöksillään nimennyt virkoihin A:n ja B:n, jotka olivat molemmat naisia, kun taas C oli sukupuoleltaan mies. C vaati nimityspäätösten perusteella käräjäoikeudessa hyvitystä, sillä hän katsoi olleensa molempia virkaan nimitettyjä henkilöitä ansioituneempi tehtävään koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella. Hän vaati hyvitystä kummankin virkanimityspäätöksen osalta erikseen. Tapauksessa oli juridisesti pääasiassa kyse siitä, tuliko C:lle myöntää hyvitystä molemmista nimityspäätöksistä erikseen.

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (tasa-arvolaki) 8 §:n 1 momentin mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä kiellettynä syrjintänä, jos hän työhön ottaessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö, jollei työnantaja voi osoittaa menettelynsä johtuneen tasa-arvolaissa tarkoitetusta hyväksyttävänä pidettävästä syystä. Saman lain 11 §:n 1 momentin mukaan työnantaja, joka on rikkonut 8 §:ssä tarkoitettua syrjinnän kieltoa, on velvollinen maksamaan loukatulle hyvitystä. Hyvityksen suuruus määräytyy laissa säädettyjen vähimmäis- ja enimmäismäärien puitteissa ottaen huomioon loukkauksen laatu, laajuus ja kestoaika.

Käräjäoikeus otti asiaa ratkaistessaan ensimmäiseksi harkintaansa sen, oliko tasa-arvolain mukaista syrjintää tapahtunut nimityspäätöksissä. Sen osalta käräjäoikeus tuli siihen lopputulokseen, että C oli ollut ansioituneempi hakija virkoihin kuin niihin nimitetyt A ja B eikä hallinto-oikeudella ollut ollut hyväksyttävää tai painavaa perustetta syrjäyttää C:tä henkilöitä virkoihin nimetessään. Näin ollen valtio oli käräjäoikeuden mukaan velvoitettu maksamaan C:lle hyvitystä tasa-arvolain vastaisen syrjinnän johdosta. 

Sen osalta, oliko C:llä oikeus hyvitykseen erikseen kummastakin nimityspäätöksestä käräjäoikeus totesi, että muun muassa virkojen palkkausluokkien ja nimitysehtojen identtisyydestä johtuen C olisi voinut saada vain toisen viroista. Tällä perusteella käräjäoikeus katsoi hallinto-oikeuden syyllistyneen tapauksessa syrjintään vain yhden syrjintäteon seurauksena. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden antamaa tuomiota.

Korkein oikeus katsoi asiassa jo ratkaistuksi, että hallinto-oikeus oli syyllistynyt tasa-arvolain vastaiseen syrjintään ja otti ainoastaan kantaa siihen, oliko C:llä ollut oikeus kahteen erilliseen hyvitykseen menettelyn johdosta. Tämän osalta korkein oikeus totesi, ettei tasa-arvolaista ilmennyt suoraan, oliko useamman hyvityksen maksamiseen velvoittaminen tällaisessa tapauksessa mahdollista. Tämän johdosta korkein oikeus päätyi tulkitsemaan asiaa Euroopan yhteisöjen neuvoston miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa antamaa direktiiviä, jonka pohjalta tasa-arvolaki oli säädetty. Korkein oikeus tukeutui myös direktiivin osalta annettuun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

Edellä mainittujen oikeuslähteiden pohjalta korkein oikeus katsoi, että hyvitysasian arvioinnissa oli ennen muuta huomioitava C:n tehokkaan oikeussuojan toteutuminen ja hyvityksen riittävyys suhteessa syrjintäteon laatuun. Vaikka erillisten hyvitysten määrä saattaisi ylittää kokonaisuutena tuomitun hyvityksen määrän, mikä puoltaisi tehokkuusvaatimuksen kautta erillisten hyvitysten määräämistä, korkein oikeus katsoi käräjäoikeuden tapaan virkojen kaikinpuolisesta identtisyydestä johtuvan, että hyvitystä oli arvioitava tapauksessa kokonaisuutena. Tätä puolsi myös se, että C oli hakenut molempia virkoja samalla hakemuksella. Tämän johdosta korkein oikeus katsoi, että C:llä oli oikeus vain yhteen hyvitykseen asiassa. 

Yhden hyvityksen määrän arvioiminen perustui korkeimmassa oikeudessa tehokkaan oikeussuojan toteuttamiseen ja riittävän hyvityksen määräämiseen suhteessa syrjintätekoon. Tällöin oli oikeuden mukaan otettava huomioon myös syrjintätekojen lukumäärä tapauksessa. Korkein oikeus päätyi siihen, että käräjäoikeuden määrämä 7500 euron hyvitys oli nämä tekijät huomioiden katsottava kohtuulliseksi.

Eri mieltä asiassa olleen oikeusneuvos Krogeruksen mukaan kyseessä oli ollut kaksi erillistä syrjintätekoa, sillä nimityspäätökset tehtiin, kuten aina, kahdella erillisellä virantäyttöratkaisulla. Tällöin ei oikeusneuvoksen mukaan ollut merkitystä ensinnäkään virkojen identtisiä piirteitä koskevilla perusteluilla tai toisekseen sillä, että C olisi voinut joka tapauksessa tulla nimitetyksi vain toiseen viroista. Tämä toteutti oikeusneuvoksen mukaan myös paremmin tehokkuusvaatimuksen toteutumista asiassa.

Näillä perusteilla oikeusneuvos esitti erillisen hyvityksen määräämistä kummastakin nimityspäätöksestä, mutta mainitsi, että niiden määrään alentamisperusteena oli mahdollista käyttää sitä, että teot olivat tapahtuneet samalla kertaa. Oikeusneuvos lausui näin ollen, että C:lle olisi tullut määrätä suoritettavaksi erillinen 5000 euron hyvitys kummastakin syrjintäteosta. Oikeusneuvos Taipale oli oikeusneuvos Krogeruksen kanssa samaa mieltä.

 

 

 


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät tapaukset


 

Selaa lakitietoa