» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:2010:46 koski kysymystä siitä, oliko henkilölle määrättyä veronkorotusta pidettävä rikosoikeudelliseen rangaistukseen rinnastettavana seuraamuksena. Lisäksi korkeimman oikeuden ratkaistavana oli, voidaanko vireillä oleva tai muuten lopullista ratkaisua vailla oleva asia rinnastaa lopulliseen ratkaisuun. Kysymys on merkittävä kahteen kertaan syyttämistä tai tuomitsemista koskevan kiellon kannalta. Tämän niin kutsutun ne bis in idem -periaatteen mukaisesti ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi. Kyseinen periaate on mainittu niin Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan neljännessä artiklassa kuin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa.
A:lle oli määrätty jälkiveropäätöksissä vuodelta 2007 jälkiveroa sekä yhteensä noin 28 000 euron suuruiset veronkorotukset. Syyttäjä vaati A:lle samaan veronkorotukseen aiheuttaneeseen menettelyyn perustuen rangaistusta törkeästä veropetoksesta. A tuomittiin käräjäoikeudessa törkeästä veropetoksesta sekä muista rikoksista yhteiseen kahden vuoden ja seitsemän kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
Korkein oikeus totesi päätöksessään, että sovellettaessa ne bis in idem -periaatetta veronkorotus katsotaan rikosasiaksi. Kyseinen ratkaisu on linjassa aikaisempien päätöksien, kuten Jussila ja Ruotsalainen -ratkaisujen kanssa, eikä korkein oikeus nähnyt syytä poiketa aikaisemmasta oikeuskäytännöstä. Siten veronkorotuksen määräämisessä katsottiin olevan kysymys samasta asiasta kuin mitä törkeää veropetosta koskevassa syytteessä.
Koska ne bis in idem -määräyksen mukainen kielto syyttää tai tuomita kahdesti samassa asiassa koskee ainoastaan tilannetta, jossa ensimmäinen ratkaisu on lopullinen ennen jälkimmäisen menettelyn alkamista, ei lopulliseen ratkaisuun voitu rinnastaa vireillä olevaa tai muuten lopullista ratkaisua vailla olevaa asiaa. Käsiteltävänä olevassa asiassa A:ta koskevat jälkiveropäätökset oli annettu 26.3.2007, 2.5.2007 ja 14.11.2007 ja määräaika oikaisuvaatimusten tekemiseen oli päättynyt niiden osalta 31.12.2010 ja 31.12.2011. Syyte asiassa oli pantu vireille 3.4.2008. Tämän vuoksi korkein oikeus päätti, että A:lle määrätyt veronkorotukset eivät olleet esteenä veropetosta koskevan syytteen tutkimiselle, koska kyseiset veronkorotukset eivät olleet tulleet lopullisiksi ennen veropetosta koskevan syytteen vireille tuloa. Siten korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa