» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A ja B olivat hakeneet terveyskeskushammaslääkärin virkaa, johon oli sittemmin valittu B. A:ta ei oltu puolestaan lopulta edes haastateltu virkaan. A:n näkemyksen mukaan hän oli ollut kuitenkin hakijoista huomattavasti ansioituneempi, ja tähän käsitykseen hän oli saanut myöskin tasa-arvovaltuutetulta vahvistuksen. A katsoikin, että häntä oli syrjitty viran täyttämisessä sukupuolensa perusteella. Tapauksessa oli ensinnäkin kyse siitä, täyttyikö syrjintäolettama naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (tasa-arvolaki) mukaisesti ja toisekseen siitä, oliko kunnalla ollut hyväksyttävä syy syrjäyttää toista sukupuolta oleva viranhakija, joka oli lisäksi ansioituneempi kuin virkaan valittu B.
Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin mukaan edellä kuvattua kunnan menettelyä oli pidettävä kiellettynä syrjintänä, ellei se voinut osoittaa, että menettelyyn oli ollut työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että menettely oli johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.
Käräjäoikeus totesi, että vaikka hakijat olivat koulutukseltaan melko samalla tasolla, oli A kokemukseltaan huomattavasti ansioituneempi kuin B. Tämän johdosta käräjäoikeus katsoi syrjintäolettaman syntyneen tapauksessa. Kunta oli perustellut valintaansa virassa vaadittujen henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella ja sillä, ettei B:llä ollut ollut yksityisvastaanottoa. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että kunnan mainitsemat perusteet eivät riittäneet osoittamaan, että kunnalla olisi ollut työn tai tehtävän laadusta johtunut painava ja hyväksyttävä syy A:n syrjäyttämiseen taikka että sen menettely olisi johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Näin ollen käräjäoikeus tuomitsi kunnan maksamaan A:lle hyvitystä.
Myös hovioikeus katsoi syrjintäolettaman syntyneen sillä perusteella, että A oli ollut kokemukseltaan B:tä ansioituneempi hakija virkaan. Kunnan esittämän selvityksen perusteella B oli valittu virkaan, sillä hän oli toiminut virassa sijaisena noin vuoden ajan ja tänä aikana kunta oli saanut hänen toimintatavoistaan ja ominaisuuksistaan hyvän kuvan. A:n syrjäyttämistä kunta perusteli sillä, että hänen hakemusdokumenteistaan oli pääteltävissä, ettei hän ollut välttämättä hakenut virkaa tosissaan. Hovioikeus tulkitsi selvityksen perusteella, että kunta oli verrannut B:n ansioita A:han nähden tavoitteenaan löytää virkaan siihen parhaiten soveltunut hakija. Tämän johdosta hovioikeus katsoi, että kunnan menettely asiassa oli perustunut muuhun hyväksyttävään seikkaan eikä niinkään sukupuoleen. Näin ollen kunta vapautti kunnan hyvitysvastuusta A:ta kohtaan sillä perusteella, ettei se ollut syyllistynyt tasa-arvolain vastaiseen syrjintään tapauksessa.
Korkein oikeus katsoi alempien oikeusasteiden tapaan syrjintäolettaman syntyneen tapauksessa, sillä A oli ollut kokemukseltaan B:tä ansioituneempi virkaan. Korkein oikeus ei kuitenkaan pitänyt edellä hovioikeuden tuomion yhteydessä mainittuja henkilökohtaisia ominaisuuksia riittävänä syynä valita B virkaan A:n sijasta, etenkään kun A:ta ei oltu edes haastateltu virkaan. Kunnan perusteet B:n henkilökohtaisten ominaisuuksien paremmasta sopivuudesta virkaan ja A:n oletetusta vähästä kiinnostuksesta virkaa kohtaan eivät olleet korkeimman oikeuden mukaan asiallisia ja hyväksyttävinä pidettäviä perusteita A:n syrjäyttämiseen. Näin ollen korkein oikeus katsoi, ettei kunnan menettely ollut perustunut muuhun hyväksyttävään seikkaan kuin sukupuoleen. Tästä johtuen korkein oikeus totesi, että kunnan tuli suorittaa A:lle hyvitystä sukupuolen perusteella tapahtuneeseen syrjintään perustuen ja kumosi hovioikeuden tuomion asiassa. Korkein oikeus jätti käräjäoikeuden tuomion voimaan, mistä johtuen A:n vaatima korotus käräjäoikeuden tuomitsemaan hyvityksen määrään ei ollut korkeimman oikeuden mukaan perusteltu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa