» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli vuokrannut B:lle liikehuoneiston. Vuokrasopimuksessa oli sovittu viiden vuoden määräaikaisesta sopimuksesta päättyen 30.6.2000. Tämän jälkeen sopimus jatkui toistaiseksi voimassa olevana sopimuksena, jonka irtisanomisaika oli kuusi kuukautta sekä vuokralaisen että vuokranantajan toimesta. Vuokralainen B ilmoitti vuokranantaja A:lle 4.2.2000 irtisanovansa vuokrasopimuksen päättymään 31.8.2000. Tapauksessa oli kysymys vuokrasopimuksen tulkinnasta ja siitä, oliko B:llä oikeus irtisanoa liikehuoneiston vuokrasopimus päättymään kaksi kuukautta määräaikaisen vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen, vai olisiko aikaisin mahdollinen sopimuksen päättymispäivä ollut vasta 31.12.2000, eli kuuden kuukauden kuluttua määräaikaisen vuokrasuhteen päättymisestä. A vaati tapauksessa itselleen neljän kuukauden vuokria korkoineen ajalta 1.9.–31.12.2000.
Asunto-oikeus käsitteli asian ensimmäisenä tuomioistuimena ja hylkäsi kanteen. Sen mukaan kyseessä oli yksi toistaiseksi voimassa oleva sopimus, joka voitiin irtisanoa päättymään aikaisintaan 30.6.2000. Hovioikeus oli asiassa eri mieltä. Sen mukaan vuokrasuhde oli päättynyt vasta kuuden kuukauden kuluttua määräaikaisen vuokrasuhteen päättymisestä. Hovioikeus velvoitti B:n maksamaan A:lle maksamatta olleet neljän kuukauden vuokrat korkoineen.
Korkein oikeus äänesti ratkaisustaan ja päätyi kumoamaan hovioikeuden tuomion ja jätti lopputuloksen asunto-oikeuden tuomion varaan. B vapautettiin kaikesta maksuvelvollisuudestaan. Korkeimman oikeuden mukaan vuokrasopimus oli tulkinnanvarainen siltä osin, oliko vuokrasuhde mahdollista saada päättymään ennen 31.12.2000. Sopimuksesta ei käynyt ilmi mitään sellaista, joka olisi estänyt irtisanomisilmoituksen antamisen ennen määräaikaisen sopimuksen päättymistä loukkaamatta kuitenkaan määräaikaista sopimussuhdetta. Kuuden kuukauden irtisanomisaikaa määräaikaisen sopimuksen päättymisen jälkeen ei korkeimman oikeuden mukaan tullut tulkita tarkoitettuna sopimuksen vähimmäiskestona.
Korkeimman oikeuden lopputuloksen kanssa samaa mieltä ollut oikeusneuvos lisäsi tapauksen perusteluihin, että irtisanomisajan tarkoituksena on varmistaa toisen osapuolen riittävän ajoissa saama tieto vuokrasopimuksen päättymisestä. Sen tarkoituksena ei ole jatkaa sopimusta määräaikaisena.
Korkeimman oikeuden enemmistön kanssa eri mieltä ollut oikeusneuvos ei olisi muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta. Hänen mielestään sopimuksen sanamuoto ja muut seikat tukivat enemmän tulkintaa, että sopimus oli irtisanottavissa vasta määräaikaisen sopimuksen päättymisen jälkeen, ja vasta tästä hetkestä voisi alkaa kulua kuuden kuukauden irtisanomisaika.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa