» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2001:46 A:ta ja B:tä vastaan oli käräjäoikeudessa nostettu velkomusta koskeva kanne. Käräjäoikeus oli pyrkinyt saattamaan kanteen A:lle ja B:lle tiedoksi lähettämällä asiakirjat postitse saantitodistusta vastaan asianosaisten ilmoittamaan osoitteeseen Ruotsissa. Tiedoksianto ei kuitenkaan ollut onnistunut, minkä seurauksena käräjäoikeus oli kuuluttanut kanteen. A:n ja B:n jätettyä määräajassa vastaamatta, oli käräjäoikeus hyväksynyt kanteen yksipuolisella tuomiolla. A ja B esittivät käräjäoikeudelle toimittamassaan takaisinsaantihakemuksessa, että käräjäoikeus ei olisi saanut ryhtyä tiedoksiantoon kuuluttamalla, sillä A ja B olivat muutettuaan vakituisesta tuomioistuimen tiedossa olevasta Ruotsin osoitteesta toiseen asuntoon tehneet asianmukaiset osoitteenmuutokset. Haasteen normaalin tiedoksiannon olisi tullut tavoittaa heidät. A ja B vaativat yksipuolisen tuomion kumoamista ja kanteen jättämistä tutkimatta, koska he katsoivat, ettei heitä oltu haastettu laillisesti. Käräjäoikeus katsoi vastaanottamansa takaisinsaantihakemuksen johdosta, että A ja B olivat saattaneet asiansa uudelleen käräjäoikeuden käsiteltäväksi, eli he olivat saattaneet kanteen kokonaisuudessaan käräjäoikeuden tutkittavaksi, eikä oikeudenmenetystä tällöin ollut tapahtunut. Käräjäoikeus katsoi tämän perusteella, ettei A:lle ja B:lle ollut tarvetta asettaa uuttaa määräaikaa, lisäten, että tiedoksiannon virheellisyys oli ollut vähäinen. Vastatessaan asiaan takaisinsaantihakemuksella A ja B olivat käräjäoikeuden mukaan myöntäneet kanteen, jolloin ratkaisua ei ollut tarpeen kumota. Hovioikeus, A:n ja B:n valitettua käräjäoikeuden tuomiosta, katsoi, ettei käräjäoikeuden virheellinen tiedonanto ollut korjaantunut A:n ja B:n vahingoksi heidän takaisinsaantihakemuksella. Hovioikeus täten kumosi käräjäoikeuden ratkaisun ja yksipuolisen tuomion.
Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy, joka kanteen A:ta ja B:tä vastaan oli nostanut, valitti hovioikeuden ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen, ja sai valitusluvan. Yhtiö vaati hovioikeuden tuomion purkamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan. Korkeimmassa oikeudessa pääkysymys oli se, voitiinko kuulutustiedoksiannon katsoa olevan asiassa laillinen. Korkein oikeus totesi, että käräjäoikeus oli toiminut asianmukaisesti kun se oli yrittänyt saattaa kannetta A:lle ja B:lle tiedoksi postitse Ruotsiin. Oikeudenkäymiskaaren mukaan tiedoksianto voidaan suorittaa kuuluttamalla silloin, kun vastaanottajan olinpaikka on tuntematon. Kuuluttaminen tulee lain esitöiden mukaan mahdolliseksi vain, jos muuta keinoa tiedoksiantoon ei ole, ja tuomioistuin on täysin vakuuttunut siitä, että tiedoksiannon vastaanottajan olinpaikka on tuntematon. Korkeimman oikeuden mukaan kuulutustiedoksianto olisi voinut tulla kyseeseen toissijaisesti sen jälkeen, kun tuomioistuin on lähetettyään tiedoksiannon vastaanottajien osoitteeseen ulkomailla, pyrkinyt ottamaan selvää vastaanottajien uudesta osoitteesta Ruotsissa (oikeudenkäymiskaari 11 luvun 8 pykälä). Tiedoksianto tulee hoitaa postittamalla täten myös silloin, kun osoite ei ole tiedossa, mutta se voidaan kohtuullisin toimenpitein saada selville. Tämän vuoksi korkein oikeus katsoi, ettei kuuluttamistiedoksiannolle ole ollut perusteita, ja tiedoksianto ei täten ole tapahtunut asianmukaisesti.
Arvioitaessa sitä, minkälainen vaikutus tiedoksiannon virheellisyydellä tulisi olla asian ratkaisemiseen, korkein oikeus viittasi oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan silloin, jos yksipuolinen tuomio on annettu siitä syystä, että asianosainen ei ole noudattanut kehotusta antaa kirjallinen vastaus, takaisinsaantihakemuksessa on mainittava sellainen syy tuomion muuttamiselle, jolla olisi voinut olla merkitystä asian ratkaisemisessa. Oikeudenkäymiskaaren mukaan silloin, kun asianosainen tekee väitteen tiedoksiannon virheellisyydestä, on asian käsittelyä lykättävä, tai kirjallisen lausuman asettamiselle on asetettava uusi määräaika, paitsi jos tiedonannon virheellisyys on ollut vähäinen, eikä edellä mainittuja toimenpiteitä voida siksi pitää tarpeellisina. Tiedoksiannon virheellisyys ei saa johtaa kanteen tutkimatta jättämiseen. Käräjäoikeus on kuitenkin tässä tapauksessa ottanut asian A:n ja B:n takaisinsaantihakemuksen johdosta istuntokäsittelyyn, eli asianosaisia on kuultu asiassa. Vaikka asiakirjoja ei käräjäoikeuden toimesta ollut asianmukaisesti asianosaisille toimitettu, katsoi korkein oikeus, että kyseisellä muodollisella puutteella ei ollut ollut merkitystä asian ratkaisun kannalta. Täten korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion, ja pysytti käräjäoikeuden tuomion.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa