» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Osoitteetonta suoramarkkinointia harjoittava X Oy oli käyttänyt markkinointipalveluja ostaneiden asiakasyritystensä mainosten jakelussa menetelmää, jossa kuluttajien asuntojen ulko-oviin ja postilaatikoihin oli kiinnitetty erikokoisia liimapinnoin tarttuvia mainoslappuja. Markkinointi ei ollut kohdistunut kotitalouksiin, jotka olivat kieltäneet kaikenlaisen mainosten jakamisen.
Kuluttaja-asiamies vaati X Oy:n tarralappumarkkinnoin kieltämistä sakon uhalla, koska se oli kuluttajansuojalian mukaisesti hyvän tavan vastaista. Markkinaoikeus ratkaisussaan ensiksi, ettei se pitänyt markkinointia aggressiivisena. Osoitteettoman suoramarkkinoinnin menetelmä ei edellytä voimassaolevin lain mukaan kuluttajien ennakollista ja nimenomaista suostumusta, joten sitä ei yksinomaan suostumuksen puuttumisen perusteella voitu pitää aggressiivisena. Markkinaoikeus ei katsonut tarralappumarkkinointia myöskään hyvän tavan vastaiseksi. Kuluttaja-asiamies oli esittänyt väitteen, että mainoslapun näkyminen usean päivän ajan oli ulkopuolisille viesti siitä, että asunto oli tyhjillään, mikä puolestaan saattoi aiheuttaa asuntomurron vaaran. Markkinaoikeuden mukaan tämä väite oli perusteeton esimerkiksi sen vuoksi, että pelkästään mainoksen näkemisen perusteella ei voitu päätellä sitä, kuinka kauan mainos oli ollut paikallaan tai oliko asunnossa ketään läsnä. Johtopäätöksenään markkinaoikeus hylkäsi kuluttaja-asiamiehen hakemuksen.
Kuluttaja-asiamies vei asian Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus käsitteli ensimmäisenä kysymystä siitä, oliko tarralappumarkkinointi kuluttajansuojalain tarkoittamalla tavalla sopimatonta. Elinkeinonharjoittajan menettelyä pidetään lain mukaan sopimattomana, jos se on elinkeinotoiminnassa yleisesti hyväksyttävän asianmukaisen menettelytavan vastainen ja omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ostopäätös tai kulutushyödykkeeseen liittyvä muu päätös ja johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei ilman menettelyä olisi tehnyt. X Oy:n markkinointi oli kuitenkin herättänyt lähinnä ärtymystä ja huolta kuluttajissa, mikä ei ole sama kuin, että se vaikuttaisi ostopäätökseen. Tällä perusteella Korkein oikeus totesi, että tarralappumarkkinointi ei ollut sopimatonta. Toisena oli kysymys markkinoinnin hyvän tavan vastaisuudesta. Markkinointia pidetään kuluttajansuojalain mukaan hyvän tavan vastaisena, jos se on selvästi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa. Yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen arviointiperusteina voidaan käyttää perustuslain mukaisia perusoikeuksia, koska niissä voidaan katsoa ilmenevän vakiintuneet ja siihen nähden yleisesti hyväksytyt yhteiskunnalliset arvot. Perusoikeuksiin kuuluvat muun muassa yksityisyyden, kotirauhan ja omaisuuden suoja. Tapauksessa X Oy oli Korkeimman oikeuden mukaan loukannut näitä oikeuksia, koska se oli pakottanut yksityishenkilöt vastaanottamaan kaupallisia viestejä tavanomaisesta poikkeavalla ja yksityiselämänsä piiriin ulottuvalla tavalla sekä käyttänyt markkinoinnissaan hyväksi toisen omaisuutta välittääkseen markkinointiviestejään samalla myös muille. Näillä perustein Korkein oikeus katsoi X Oy:n markkinoin olleen hyvän tavan vastaista ja kiellettyä. Kieltoa oli noudatettava heti sakon uhalla.
Ratkaisun merkitys on lähinnä siinä, että se kieltää yleisesti markkinoinnin, jossa kuluttajien asuntojen ulko-oviin tai postilaatikoihin kiinnitetään mainoslappuja ilman asianomaisten kuluttajien nimenomaista suostumusta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa