» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Asiassa oli kyse siitä, että syyttäjä vaati toimittajalle rangaistusta yksityiselämän loukkaamisesta. Syytteen perusteena oli se, että toimittaja oli kirjoittanut sanomalehdessä A:n puolisoon kohdistuvasta rikosepäilystä ja se oli ollut omiaan aiheuttamaan A:lle vahinkoa ja kärsimystä. Jutun otsikosta oli käynyt ilmi, että rikoksesta epäiltynä oli johtavan syyttäjän vaimo. A oli ollut tunnistettavissa kirjoituksesta.
Käräjäoikeus totesi, että esimerkiksi tieto siitä, että syyttäjän kodissa oli tehty takavarikko, herätti lukijassa melko helposti epäilyn myös syyttäjän nuhteettomuutta kohtaan. Se totesi lisäksi, että A oli ollut suhteellisen helposti tunnistettavissa tekstistä. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi syytteen, koska tietojen julkaisuun oli ollut oikeus, sillä se, että julkaisu olisi kielletty, olisi aiheuttanut enemmän epäilyjä, joista voisi olla haittaa tiedon kohteelle sekä yhteiskunnalle.
Hovioikeus sen sijaan tuomitsi toimittajan yksityiselämän loukkaamisesta muun muassa sillä perusteella, että tiedot oli julkaistu ilman laillista oikeutta ja että erityisesti otsikoinnissa oli kerrottu tieto A:n yksityiselämästä sillä tarkoituksella, että se herättäisi ihmisissä uteliaisuutta.
Voimassa olleen rikoslain mukaan yksityiselämän loukkaamiseen syyllistyi se, joka ilman laillista oikeutta joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai muulla sen kaltaisella tavalla julkisesti levitti toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan, joka oli omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa tai kärsimystä. Yksityiselämän loukkaamisena ei ollut kuitenkaan pidettävä julkistamista, joka koski henkilön menettelyä julkisessa virassa tai tehtävässä, elinkeinoelämässä, poliittisessa toiminnassa tai muussa näihin rinnastettavassa toiminnassa ja oli tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.
Asiassa oli KKO:n mukaan tietyllä tapaa vastakkain kaksi perusoikeutta, yksityiselämän suoja sekä sananvapaus, mutta niitä oli sen mukaan pyrittävä soveltamaan rinnakkain. KKO:n mukaan sanomalehdessä olleesta kirjoituksesta oli havaittavissa, että kyse oli vasta rikosepäilystä ja A:n osalta oli ollut maininta, ettei häntä epäillä rikoksesta. Suurin osa lukijoista ei voinut tietää, kenestä oli kyse. KKO painotti sitä, että A on toiminut julkisessa virassa, joten tieto siitä, että A:n läheistä epäillään rikoksesta, on ollut seikka, jonka avulla A:n toimintaa on voitu arvioida.
Korkeimman oikeuden mukaan toimittajan kirjoitus ei ollut loukannut A:n yksityiselämän suojaa, joten se kumosi hovioikeuden tuomion.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa