» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tässä Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa on kyse tietojen saantia koskevasta pyynnöstä.
Eero Tamminen oli pyytänyt saada nähdä Korkeimman oikeuden istuntoluettelot, yhden Korkeimman oikeuden esittelijän hänestä vihkoon tekemät merkinnät sekä muita dokumentteja joulukuussa 2003 pidetyn Tammista koskevan istunnon valmisteluvaiheesta. Kansliapäällikkö ei ollut antanut dokumentteja Tammiselle sillä perusteella, että ne olivat Korkeimman oikeuden lainkäyttötoimintaa koskevan sisäisen järjestelyn suunnitteluun liittyviä asiakirjoja. Päällikkö totesi, että kyseiset asiakirjat eivät kuulu viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain piiriin.
Tamminen haki asiaan muutosta, ja hänen pyyntönsä siirrettiin Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Lopulta myös Korkein oikeus hylkäsi Tammisen pyynnön. Oikeus ratkaisi ensin viran puolesta sen, käsitelläänkö tapaus lainkäyttöasiana vai hallintoasiana. Tärkeä ero näiden välillä on erilainen säädetty järjestys, jota tulee noudattaa kyseistä asiaa ratkaistaessa. Juttu ratkaistiin hallintoasiana.
Julkisuuslain (viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain) mukaan tuomioistuin on viranomainen ja kuuluu kyseisen lain piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilöt voivat pyytää itseään koskevia tietoja, tai tietoja tapauksista tuomioistuimelta. Istuntoluettelo on kuitenkin käytännössä lista, joka laaditaan yleensä kuukaudeksi kerrallaan ohjaamaan Korkeimman oikeuden toimintaa. Istuntoluettelosta ei siis yleensä koskaan ilmene, mitkä asiat tulevat istunnossa esiteltäviksi, eikä sitä myöskään vahvisteta erikseen hallinnollisella tai muullakaan päätöksellä. Sekä istuntoluettelot, että muut Tammisen vaatimat dokumentit olivat Korkeimman oikeuden sisäistä toimintaa varten laadittuja asiakirjoja. Niitä ei arkistointilain mukaisesti arkistoida, eikä näin ollen Tammisella ollut niitä oikeutta saada.
Sekä Suomen perustuslaki, että kansainvälisen sopimukset turvaavat jokaiselle oikeuden saada hakea muutosta ratkaisuun itseään koskevassa asiassa. Tässäkin tapauksessa Tammisella oli oikeus saada kansliapäällikön päätökseen muutosta Korkeimmalta oikeudelta. Korkein oikeus itse kuitenkin totesi asiaa ratkaistessaan, että tähän ratkaisuun ei saisi enää hakea muutosta. Oikeus perusteli päätöstä omalla korkealla asemallaan ja sillä, ettei niissäkään julkisuuslain mukaista tiedonsaantia koskevissa asioissa, jotka Korkein oikeus käsittelee lainkäyttöasioista säädetyssä järjestyksessä, voida hakea enää uudelleen muutosta.
Korkein oikeus ei kuitenkaan ollut yksimielinen ratkaisustaan. Sekä esittelijäneuvos Vesanen että oikeusneuvokset Lehtimaja ja Tullehheimo-Takki katsoivat esimerkiksi muutoksenhaun osalta, että Tammisella olisi pitänyt olla oikeus valittaa päätöksestä Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa