» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Kyse oli edunvalvojan määräämisestä täysi-ikäiselle A:lle taloudellisten asioiden hoitamista varten ja siitä, oliko hänen oikeusturvansa kannalta tarpeellista määrätä hänelle edunvalvojaa oikeudenkäyntiin. Käräjäoikeudessa asia hyväksyttiin. Toinen lapsista, C, valitti hovioikeuteen pyytäen X:n sijasta yleisen edunvalvojan tai muun henkilön määräämistä. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen, perustellen, että A:lle olisi tullut varata tilaisuus tulla kuulluksi, sillä se ei velvollisuutena riipu kuultavan tilasta.
Korkeimmassa oikeudessa oli ensinnäkin kysymys siitä, tulisiko A:lle varata tilaisuus tulla kuulluksi ja näin ollen mahdollisuus esittää oma mielipide edunvalvojasta. Korkein oikeus piti selvitettynä ja perusteltuna, ettei tilaisuutta tarvinnut varata, sillä lääkärinlausunnon perusteella voidaan pitää ilmeisenä, ettei A itse kykenisi kertomaan oikeudelle tai asiamiehelle omaa mielipidettään taikka antamaan asiassa merkityksellisiä tietoja.
Edunvalvoja voidaan määrätä, kun se on valvottavan oikeusturvan mukaista. Perusteita edunvalvojan määräämiselle ei ollut syytä epäillä, A:n lapset B ja C pitivät määräämistä myös perusteltuna. Korkein oikeus päätyi hovioikeuden päätöksen kumoamiseen ja asia jätettiin käräjäoikeuden ratkaisun varaan, sillä edunvalvojan määräämisen ei katsottu edistävän henkilövalintaa koskevan kysymyksen selvittämistä. C ei ole esittänyt vaatimuksensa tueksi perusteita, joiden mukaan X:ää ei tulisi määrätä A:n edunvalvojaksi. X:n sopivuutta tehtävään ei ole syytä epäillä.
Eri näkökantaa puoltava oikeusneuvos katsoi, ettei vastapuolen tai asiaan osallisen kuulemisen periaatetta yleensä voida sivuuttaa esimerkiksi tapauskohtaisiin tarkoituksenmukaisuusnäkökohtiin vetoamalla. Perustuslaissakin on turvattu oikeus tulla kuulluksi. Laista ei seuraa sellaista tilannetta, että kuulemisesta voitaisiin luopua esimerkiksi päämiehen tilan, kuten sairauden vuoksi. Eri mieltä oleva on myös katsonut lasten erimielisyyden viittaavan siihen, että asiassa voisi olla aihetta selvittää päämiehen eli A:n oma tahto ja etu. Hän pitää myös vaihtoehtona prosessiedunvalvojan määräämistä, joka voisi ulkopuolisena tahona kartoittaa A:n tahtoa ja etua asiassa, ja hankkia muutenkin merkityksellisiä tietoja.
Eri mieltä olevan kanta asiassa ei ole missään nimessä täysin merkityksetön. Hovioikeuskin oli katsonut, että A:lle olisi tullut nimenomaisesti lain mukaan varata tilaisuus tulla kuulluksi häntä koskevassa edunvalvoja asiassa. Vaikka asia näyttää siinä mielessä selkeältä, että A oli sairas ja hänen ymmärtävyytensä asioistaan oli heikko, lain niin sanottu sivuuttaminen kiinnittää jossain määrin huomioita ja lopullinen korkeimman oikeuden tuomio oli sen nojalla jokseenkin yllättävä. Painavuuden lisänä asiassa on vielä nostettu esiin se, miten oikeus kuulemiseen oikeudenkäynnissä on turvattu jopa perustuslailla. Laistahan ei aina suoraan seuraa jotain ja sen tulkinta saattaa pitää sisällään laaja-alaisia käsityksiä. Tämä tapaus onkin mielenkiintoinen siinä mielessä, että lain säännös kuulemisesta näyttää varsin selvältä, mutta sen soveltaminen on aiheuttanut erimielisyyksiä ja ristiriitoja.
Tulevaisuuden kannalta voidaan toivoa, että tässä asiassa eri mieltä olevan kanta punnitaan tarkoin vastaavanlaisissa tapauksissa. Vaikka Suomessa lakia perinteisesti vain tulkitaan, on myös oikeuskäytännön avulla sen luominen jossain tapauksissa puoltavaa. Sitä voi jäädä ainoastaan pohtimaan, olisiko A:n kuulemisella loppupeleissä ollut vaikutusta edunvalvojan määräämiseen, tai tarkemmin tietyn henkilön valitsemiseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa